Minä olen yliopistokoulutettu henkilö, joka on 11 kuukauden ajan elämässään tienannut 3000 euroa kuussa, siis keskusjärjestöni puheenjohtajan keskituloisen määrittelemän alarajalla. Muun ajan kuukausipalkkani on vaihdellut 1800-2200 euron välillä. Olenkin joutunut päättelemään, että kaltaisiani henkilöitä ei kaivata asumaan Helsinkiin. Olenkin paennut kehyskuntaan, pois HSL-alueelta Porvooseen, jossa sielläkin asuminen on kallista; se on Suomen toiseksi kallein kaupunkiseutu, mutta kuitenkin ratkaisevasti halvempaa kuin Helsingissä. Kun Helsingissä asumisesta on tullut liian kallista, Helsinki täten ulkoistaa sen jatkuvasti kurjistettavaa julkista peruspalvelusektoria pyörittävää paarialuokkaa kehyskuntiin.
Moni pitää kehyskuntia pääkaupunkiseudun loisina, mutta ei se niin yksioikoisesti mene. Pienipalkkaisen palvelusektorin ulkoistaminen palveluista tyhjennettäviin kehyskuntiin on metropolin loisimista kehyskuntien kustannuksella, kun kehyskunnat tyhjennetään ensin julkisesta liikenteestä, sitten palveluista.
Kun pääkaupunkiseudun kunnat kilpailevat "huippuosaajista" ja "kovatuloisista lapsiperheistä", nämä ovat oikeastaan sama asia. Kumpaakaan käsitettä ei vaan vaivauduta yleensä määrittelemään. Enkä oikein tiedä, minne nämä "kovatuloiset lapsiperheet" oikein asettuisivat, kun suo siellä, vetelä täällä: joihinkin kuntiin he eivät mahdu ja toisissa ei ole palveluita.
Tämä "kovatuloiset lapsiperheet" on ihmeellinen myytti, jonka pitkän tähtäimen kustannus-hyöty -analyysi on jäänyt puolitiehen: lapsiperheethän kuluttavat nimenomaan julkisia palveluita, sinkut taas enemmän yksityisiä palveluita, koska sinkuilla jää enemmän käteen. Lapsiperheiden tavoittelu vaan näyttää poliittisesti hyväksyttävältä, vaikka ei ole mitään takeita, että lapset jäävät Helsinkiin kuluttamaan Helsingin palveluita. Aivan hyvin he voivat todeta, että Helsingissä on liian kallista ja palkkataso liian matala, ja muuttaa vaikka Norjaan, Pornaisiin tai Nepaliin. Tosin Pornaisissa ei ole toisen asteen koulutusta eikä sen paremmin työpaikkojakaan, puhumattakaan elokuvateattereista ja kahviloista. Kuntorata siellä on, ja korppeja.
Moni pitää kehyskuntia pääkaupunkiseudun loisina, mutta ei se niin yksioikoisesti mene. Pienipalkkaisen palvelusektorin ulkoistaminen palveluista tyhjennettäviin kehyskuntiin on metropolin loisimista kehyskuntien kustannuksella, kun kehyskunnat tyhjennetään ensin julkisesta liikenteestä, sitten palveluista.
Kun pääkaupunkiseudun kunnat kilpailevat "huippuosaajista" ja "kovatuloisista lapsiperheistä", nämä ovat oikeastaan sama asia. Kumpaakaan käsitettä ei vaan vaivauduta yleensä määrittelemään. Enkä oikein tiedä, minne nämä "kovatuloiset lapsiperheet" oikein asettuisivat, kun suo siellä, vetelä täällä: joihinkin kuntiin he eivät mahdu ja toisissa ei ole palveluita.
Tämä "kovatuloiset lapsiperheet" on ihmeellinen myytti, jonka pitkän tähtäimen kustannus-hyöty -analyysi on jäänyt puolitiehen: lapsiperheethän kuluttavat nimenomaan julkisia palveluita, sinkut taas enemmän yksityisiä palveluita, koska sinkuilla jää enemmän käteen. Lapsiperheiden tavoittelu vaan näyttää poliittisesti hyväksyttävältä, vaikka ei ole mitään takeita, että lapset jäävät Helsinkiin kuluttamaan Helsingin palveluita. Aivan hyvin he voivat todeta, että Helsingissä on liian kallista ja palkkataso liian matala, ja muuttaa vaikka Norjaan, Pornaisiin tai Nepaliin. Tosin Pornaisissa ei ole toisen asteen koulutusta eikä sen paremmin työpaikkojakaan, puhumattakaan elokuvateattereista ja kahviloista. Kuntorata siellä on, ja korppeja.
Sote-uudistus pitää ja se mitä ilmeisimmin tullaan koplaamaan kuntauudistukseen, sillä joskaan se ei välttämättä radikaalisti huonontaisikaan palvelujen saavutettavuutta, niiden rahoituspohjalle se tekee kuin käänteinen Robin Hood: antaa rikkaille ja ottaa pieniltä. Sote on kuntatalouden ja veronmaksun legitimiteetin kannalta kestämätön yhtälö: kiristyvää verotusta vastaan palvelujen saavutettavuus heikkenee. Sote tulee viemään ainakin terveyspalvelut kohti tilaaja-tuottaja -mallia, sosiaalipalveluista ei olla puhuttu juuri mitään. Ehkä ne aiotaan ajaa alas, tai ainakin ne pitänee antaa kuntayhtymän järjestettäväksi.
Näinhän maakunnissa ollaan tehty jo kauan. Uusimaa on Sote-uudistukseen paljon huonommin valmistautunut kuin esimerkiksi Pohjanmaa tai edes Päijät-Häme, joissa kuntayhtymä on huolehtinut sosiaalipalveluista jo pitkään niin että ne ovat olleet ainakin saatavilla, saavutettavuus onkin sitten toinen asia. Sote kurittaa nimenomaan lapsiperheitä, joiden kukkarossa kiristyvä verotus ja palvelujen huononeva saavutettavuus tuntuvat.
Maksan mielelläni veroja, mutta vaadin niiden vastapainoksi myös palveluita.
'Moni pitää kehyskuntia pääkaupunkiseudun loisina, mutta ei se niin yksioikoisesti mene.'
VastaaPoistaNo ei se nyt silleen, vaihtelu on kovaa, koittaako jengi päästä pakoon veroja ja/tai neekereitä vai onko kyse vaan siitä, ettei Helsinkiin (tai edes Vantaalle, perkele), rakenneta tarpeeksi.
Omista lapsista on huoli, mutta toisaalta, kun jaksaa pysyä töissä, niin niitä voi jeesiä alkuun. On niitäkin, joiden pitää pärjätä itse alusta alkaen, ja se, että niiden pitää uhrata ainoasta elämästään pari tuntia per vuorokausi työmatkoihin, on niin syvältä että oksettaa.