En ole nyt enkä koskaan ole ollut absolutisti, ja nautin tilanteen mukaan saunaoluesta, ruokaviinistä tai nautiskeluviskistä. Moni kuitenkin otti minuun verrattuna varaslähdön, ja en nuorna miehnä harrastanut pussikaljaa, vaan koiranulkoilutusta, Telemannia ja matikanläksyjä.
Oikeastaan se, että lähdin baanalle, on pakkoruotsin vika. Lähdin varmistamaan jo muutenkin vahvan laudatortason ruotsiani abikurssille Paraisiin, ja tuolla reissulla ekaa kertaa lähdin ns. ulos. Koiranulkoilutusta ja pyöräretkiä Tikkurilaan tai Tapiolaan ei lasketa.
Tuolla reissulla matkaan tarttui hyvä ystävä, josta sain ulkoiluseuraa. Lukiokavereideni kanssa snookerin pelaamista ei lasketa ulkoiluksi. Suhteellisen pian tajusin, että olin mukana etupäässä rekvisiittana; tosissaan metsästysreissulla olleen kaverini maskimiehenä. Minä olin basisti, hän solisti.
Kyllä hän minulle on jokusenkin tuopin ehtinyt tarjoamaan, eivätkä ne ole terveyttäni vieneet. Eikä omin käsin ostamillanikaan olisi asunnon käsirahaa edes lama-aikana kustantanut, sen verran totisesti olisin matkustanut ja ostellut cd-levyjä säästyneillä varoilla.
Jokusen kokemuksen rikkaampi olen näistä reissuista. Paitsi sen suhteellisen vähän, mitä olen ehtinyt juttelemaan mainitun kaverini kanssa näillä reissuilla ennen kuin hän aina katosi siihen sumupilveen, myös muistan kun kerran heräsimme vastapäätä Tarvaspäätä talon täyttyessä romaneista.
Eivät nämä kokemukseni minulle mitään merkittävää ole kuitenkaan elämästä tai muista ihmisistä opettaneet, sellaista, jota ilman olisin köyhempi. Ja vaikka avitinkin kaveriani pääsemään kulloiseenkin sen iltansa tavoitteeseen, tuskin hänkään tästä on rikastunut. Samaa baanaa hän edelleenkin taitaa kiertää, niin kauan kuin jaksaa.
En ole köyhtynyt näillä reissuilla kaveriani vähempää hänen minulle tarjoamien tuoppien takia (ja olen minäkin muutaman hänelle ostanut, ihan edes näennäisen tasapuolisuuden vuoksi). Jos jotain kuitenkin olen oppinut, sellaista, jonka haluan jakaa ja erityisesti tulevaan elämänkumppaniin törmäämistä toivovalle: vaikka moni tapaa elämänkumppaninsa baarissa, niin sellaisen sieltä etsiminen on kuin neulaa heinäsuovasta. Paljon otollisemmat olot tavata potentiaalisia henkilöitä, joiden kanssa jakaa sukuhautansa on vaikka työväenopiston kurssilla, kansalaisjärjestötoiminnassa tai vaikka siellä snookeria pelatessa tai koiraa ulkoiluttaessa. Säästyy jokunen rahanenkin, ja aikaa niin että voi vaikka käydä lenkillä.
Kaikkein lämpimimmin suosittelen kuitenkin uusien ihmisten tapaamiseen deittailua: ihmiset selvin päin lähtevät tutustumaan varta vasten toisiinsa. Voi deiteillä sitten ottaa vaikka lasin tai kaksi, jos siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti