Kesämökin omistaminen ei tee vielä kenestäkään etuoikeutettua. Sen sijaan ihmisten jakautuminen sen mukaan, kellä on palveluja, tekee. Ja se raja ei mene ainoastaan tulojen vaan myös työnantajan ja jopa asuinpaikan mukaan. Ja tässä katsauksessa julkisen hallinnon työntekijöistä on tulossa paarioita.
Kun Matti Apunen puhuu jakolinjasta korkean ja matalan tuottavuuden työn välillä, ensin pitäisi määritellä tuottavuus. Sitten pitäisi määritellä, miten se mitataan. Kolmanneksi pitäisi määritellä, miten se, että "matalan tuottavuuden" työssä toimiva tekee työnsä tehokkaammin, hyödyttäisi häntä itseään. Apusen mukaan tehokkuus tuottaa työntekijälle henkilökohtaista lisäarvoa.
Uskoakseni mitään muuta lisäarvoa Apusen mainitsemassa matalan tuottavuuden työssä ei muuten kerry paitsi että matalatuottavalla on enemmän aikaa viilata kynsiään ja liimailla kiiltokuvia. Eikä kannata olla tuottava. Jos tuntipalkkainen siivooja tekee työnsä tehokkaammin, hän saa vähemmän palkkaa. Jos minä sihteerinä teen työni tehokkaammin, tämä tarkoittanee sitä, että kun nyt olen tyhjän panttina 6 tuntia päivässä, sitten olen 7 tuntia tyhjän panttina.
Mitä sitten ovat matalan tuottavuuden työt? Nehän ovat niitä, joista maksetaan vähän palkkaa. Eli vähän koulutusta vaativia naisten ja maahanmuuttajien töitä. Seurauksilla siis perustellaan syitä. Matalan tuottavuuden työntekijöiden töitä kaikkia luonnehtii näkymättömyys: he ovat niitä, joita ilman yhteiskunta hukkuisi paskaan, jonot seisoisivat tai muutenkin heikot - sairaat tai kouluoirehtivat - leviäisivät käsiin. Matalan tuottavuuden työntekijät tuottavat korkean tuottavuuden työntekijöille olosuhteita: säilyttävät heidän lapsensa, siivoavat heidän konttorinsa, kuljettavat heidät kustannuspaikoilleen, hoitavat heidän äitinsä ja isänsä, jottei tarvitsisi nöyrtyä omaishoitajana vaihtamaan vanhemmilleen vaippoja. Matalan tuottavuuden työntekijät rakentavat tuottavammille ihmisille olosuhteita.
Ilmiselvää on, että niiden ihmisten, joiden työt on määritelty matalasti tuottaviksi, edut ovat yhteneväisiä. Proletaarinen internationaali on taas aika herätellä, ja tuoda näkymätön näkyväksi. Siivoojat, kouluavustajat, lastentarhanopettajat ja sihteerit herätkää, nouskaa ja lähtekää kaduille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti