Tänään vein poikani ensimmäistä kertaa esikouluun. Pyöräillessäni Veckjärveltä bussiasemalle - mikä väli ei ole joukkoliikenteen kuljettavissa - ostaakseni uuden 50 kilometrin, 44 matkan työmatkalipun, Matkahuollon palveluhenkilö tiesi varoittaa minua siitä, että nauti nyt tuostakin edusta vielä kun voit, sillä Porvoon kaupunki suuressa viisaudessaan aikoo ottaa matkalipputuen pois.
Tämä tulee tekemään työnteostani tulevaisuudessa kannattamatonta. Saan siis maksaa 312 euroa kuukaudessa siitä ilosta, että käytän päivässä työmatkoihin 2 tuntia, ja niinä päivinä kun poikani asuu luonani, kolme tuntia. Palkitsevuudesta en tässä puhu mitään, eikä mahdollisesta palkitsemattomuudesta voi oikein panna työnantajaa tilille, sillä työn palkitsevuus on subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa neljä pilaria: työn sisältö, työolot, työhön liittyvä logistiikka ja palkkaus.
Työn kannattamattomuus on kuitenkin helppo todeta: silloin kun työntekoon liittyvät uhraukset eivät ole suhteessa siitä saatavaan korvaukseen, työn sisällön ollessa koulutusta vastaamatonta ja työnantajan kyseenalaistaessa avoimesti pätevyyteni kyseiseen työhön - vaikka kyse on henkilökohtaisesta näkemyksestä henkilökohtaisesta sopivuudesta - ei se ole palkitsevaakaan. Ja tästä työnantajan kyllä voi panna tilille.
Se, miten työntekijä järjestää asumisensa ja perhe-elämänsä, ei kuulu työnantajalle. Mutta vähän niinkuin kaikki muu tästä nelikulmiosta kyllä kuuluu.
Olisinpa voinut tehdä laskelman työn palkitsevuudesta itse, mutta Porvoon kaupunki sitten päättikin säästää minut tältä työltä. Voisivat ensin hankkia kaupunkiin työpaikkoja ja vasta sen jälkeen lakkauttaa matkalipputuet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti