Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani - jonne voi palata klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa - olin yrittänyt sanoa, ihmisillä sattuu olemaan erilaisia mielipiteitä. Ihmiset eivät ole kuitenkaan mielipiteittensä leimaamia, yhtä kuin mielipiteensä, puhumattakaan siitä että he olisivat ihmisenä yhtä kuin yksittäinen mielipiteensä jostakin yksittäisestä kysymyksestä.
Ihmisen humaanius ja liberaalius ratkaistaan sittenkin pääasiallisesti teoissa, ei sanoissa, puhumattakaan mielipiteistä, jotka eivät aina edes saa ilmaisuaan. Otettakoon esimerkiksi yhteiskuntamme moraali- ja liberalismi-indikaattoriksi nostettu suhtautuminen sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.
Uskoisin, että useimmissa ihmisissä asia ei herätä kovin suuria intohimoja suuntaan jos toiseenkaan, ainakaan ns. hiljaisessa enemmistössä - josta enemmistö mielipidetutkimusten mukaan kannattaa em. lakia - joille ainut tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on äänestäminen, jos sekään. Heitä ei sukupuolineutraali avioliittolaki olisi voinut paljoa enempää hetkauttaa, ellei siitä oltaisi tehty julkisessa keskustelussa suuri vedenjakaja hyvien ihmisten ja valistuksen vs. pahojen ihmisten ja pimeyden voimien välillä, jolloin vastustajat on ihmisinä demonisoitu ja demoralisoitu.
Niin, takaisin siis siihen aiempaan blogitekstiini. Kun kirjoitin "Facebook voi näyttää vähemmän tutuista, jotka kuitenkin on tullut hyväksyttyä Facebook-kavereiksi, sellaisia puolia, joita olisi mieluummin tietämättä, jolloin se voi yhdistämisen sijaan rakentaa eroja sellaisten ihmisten välille, joiden kanssa haluaisi tulla toimeen.", tiedän omasta Facebook-tuttavapiiristäni - mikä kupla ei missään nimessä ole mikään laadullisesti kattava otos suomalaisista - että joistakin hieman vähemmän tuntemistani on sattunut paljastumaan kielteisyys sukupuolineutraalia avioliittolakia kohtaan. He ovat ottaneet asiaan kantaa sosiaalisessa mediassa, koska kysymyksestä on päässyt muodostumaan aikamme suuri moraali- ja inhimillinen kysymys, ja koska he kokevat, että heidät ikään kuin pakotetaan ottamaan asiaan julkinen kanta.
Sukupuolineutraali avioliittolaki on tehnyt yksityisestä julkista. Se ei ehkä ole avannut makuuhuoneitamme julkiselle sanalle, mutta se on pakottanut ottamaan kantaa siihen, miten ihmissuhteemme ja rakkauselämämme pitäisi järjestää, jolloin makuuhuoneen ovea on ainakin raotettu.
Tiedän sen verran näistä Facebook-tuttavistani, jotka suhtautuvat kielteisesti sukupuolineutraaliuteen, että he ovat hyviä isejä, äitejä, naisia, miehiä, omien ammattiryhmiensä edustajia, olivat sitten nämä ammattiryhmät muusikoita, pappeja tai opettajia. Ja useimmat humaaneja, sympaattisia, hyviä ihmisiä.
Muistuttaisin kaikkia, joiden tuttavapiiri muistuttaa vähääkään sitä sosiaalista kuplaa, jonka esimerkiksi Facebook muodostaa - vaikka se paljastaakin joskus tuttavista yllättäviä tai ainakin uusia piirteitä - että moni suhtautuu sukupuolineutraaliuteen nihkeästi vain siksi, ettei ole asiasta kiinnostunut, koska se ei kuulu omaan kokemuspiiriin, ja tuolloin on usein helpointa jättää asiantila ennalleen. Laiskan ihmisen suhtautuminen ehkä, mutta ei sitä kannata demonisoida. Turvallisuushakuisuutta, tietämättömyyttä, kokemattomuutta ja laiskuutta ei kannata demonisoida, mikä suvaitsevaistolle tiedoksiannettakoon.
Erilaiset ihmiset eivät ole pahoja, tai välttämättä edes valistumattomia, joihin ei vielä valistuksen aurinko ole kohdistunut, ihmisiä, jotka voisivat ehkä muuten olla kuten me, mutta ikään kuin jonkin puutteen tai vamman leimaamia: kun heidän tietopohjainen asenteensa homoseksuaalisuuteen saataisiin kuntoon, he voisivat olla kuten me.
Tämä olisi moraalista siirtomaaherra-asennetta. He ovat vain erilaisia, ja siltikin, heitä yhdistää meihin paljon useampi seikka kuin erottaa. Hekin rakastavat, käyvät koulua, nauravat, itkevät, urheilevat, lukevat, ajattelevat ja käyvät Siwassa. Suhtautumisesta sukupuolineutraaliin avioliittoon ei kannata tehdä yleistä indikaattoria, se on "vain" mielipide yksittäiseen kysymykseen, eikä tästä mielipiteestä kannata lähteä tekemään päätelmiä suhtautumisesta muihin kysymyksiin.
Yksinäisajattelijan ääneen ajatteluja. Aineiston muuntaminen ilman lupaa on kielletty. Suorat lainaukset ja aineiston jakaminen on siis sallittua. Suurin osa kirjoituksistani löytyy linkkilistan ylimpänä olevasta vanhasta blogistani. Olen itse ja yksin vastuussa blogissani esittämistäni mielipiteistä, jotka edustavat vain minua, eivät edustamiani organisaatioita. En ole vastuussa kenenkään lukijan sisäluku- enkä sisäislukijataidoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti