Ehtii lukemaan. Perheellinen ei muuten paljoa lue, paitsi ne pari tuntia päivässä, jota istuu bussissa. Olen lukenut mm. viisi osaa Karl Ove Knausgårdin kuusiosaisesta omaelämäkerrasta Min Kamp alkukielellä. Paitsi että se eka oli suomeksi, ja kotona, mutta kuitenkin. Ja nyt työn alla on Christopher Wolffin Bach-elämäkerta.
Ehtii kuuntelemaan musiikkia. Tähän pätee sama kuin edelliseen. Kuuntelin tässä vähän aikaa sitten projektina Wagnerin Ringin.
Voi tavata "kaupan päälle" ystäviä työpäivän päätteeksi. En tarkoita työkavereita. Tässä en ota kantaa siihen, ovatko ne työkavereita vaiko "vain" kavereita, mutta jos - ja kun - he sattuvat asumaan Helsingissä, olenpa jo valmiiksi samalla suunnalla. Sama pätee isääni. Voin kävellä Vallilan siirtolamökkialueen läpi kaksi kertaa päivässä työmatkallani, ja aika usein isäni viettää siellä aikaa, mökillänsä.
Saa järjestettyä itsensä työhaastatteluihin. Tämä on kätevää, sillä työpaikat ovat Helsingissä. Porvoossa työskentelevänä pitäisi järjestää puoli päivää vapaaksi, tai "sairastua".
Olisi siinä varmaan ehtinyt kirjoittaa vaikka väitöskirjaakin, mutta sittenhän olisin vielä nykyistäkin pahemmin ylikoulutettu niihin töihin, joita voin hakea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti