Tämän tekstin otsikkoon linkatun Ylen uutisjutun mukaan kesä on vähävaraisille perheille yhtä vaikeaa aikaa kuin joulu. Tässä ei ole minulle mitään uutta tai ihmeellistä. Omassa lapsuudenkodissani se ilmeni parhaiten sen jälkeen kun äitini Niilo-pappa oli kuollut, jolloin koko suvun varsinkin kesäisin koonnut Kivistön talo jouduttiin myymään. Ei ollut enää kesäpaikkaa, ja viimeistään heinäkuussa aloin kiertämään uraa huoneeni lattian ympäri.
Varmaan jotakin kesäleirejä olisi ollut tarjolla, mutta olin liian ujo ja äidissäni kiinni uskaltautuakseni sellaisiin. Olisi toki varmaankin tehnyt sosialisaatiolleni ihan hyvää.
Joissakin perheissä ongelmia voivat tuottaa myös lasten kaverit, vaikka toki lapsien kannalta onkin hyvä, että he voivat välttää lomakuoleman ja tavata kavereitaan. Vihjeeksi kaikille vanhemmille: jos lapsesi on siinä iässä että käy jo itsenäisesti ulkona, anna hänelle rahaa mukaan, jottei vähävaraisen perheen tarvitse pistouvata tätä vaikka Linnanmäelle, jos jätskin ostamisenkin kanssa jo tekee tiukkaa.
Vanhempieni erotessa, totuin pärjäämään äitini kanssa aika vähällä: hänen liian kuluttavista töistään raatamilla pennosilla, joita oltiin sitten jouduttu täydentämään toimeentulotuella. Vähän tilanne helpotti Niilo-papan talon myymisestä saatujen perintörahojen myötä, mutta sairauskuluihin nekin taisivat pääasiassa mennä.
Tosin ei lapsuudenkodissanikaan niin ihmeellisiä asioita kesäisin tehty. Kerran kävimme Tukholmassa, kerran Tampereella ja yhden viikon vietimme vuokramökissä Sotkamossa. Kerran kävin isäni kanssa päiväretkellä Kirkkonummella, mikä jäi 4-vuotiaan muistiin oikein hyvin. Tampereesta muistan vain sen kun matkaa suunniteltiin - silloinkin olin 4 -vuotias - mutta matkasta en mitään. En uskaltanut kiivetä Näsinneulaan.
Parasta kuitenkin useimpien lasten mielestä ovat ihan arkiset asiat: se, että vanhemmat ovat läsnä ja heidän kanssaan voi tehdä erilaisia juttuja. Ei tarvitse mennä Korkeasaarta kauemmas, ja jos sinnekään ei jakseta lähteä tai ei ole varaa, ainakin pienen lapsen mielestä jännempiä ovat kaivinkoneet, kävyt ja kimalaiset. Näin oli kun kävin 4-vuotiaan Simeonin kanssa Korkeasaaressa. Vanhemmuus ei onneksi ole kilpavarustelua siitä, kuka pystyy tarjoamaan lapsilleen kalleimmat harrastukset ja eksoottisimpia matkoja. Kirkkonummi ja lähimetsän kävytkin kelpaavat tarjoamaan lapselle mieleenpainuvan elämyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti