Kirjailija Jarkko Tontti ihmetteli eilisessä kolumnissaan, miksi kukaan hankkii lapsia, tosin hän kyllä vastasikin siihen toteamalla, ettei tähän kysymykseen voi vastata, sillä se on kuin kysyttäisiin, miksi hengitän, miksi on musiikki tai miksi on rakkaus.
Vaellusvuosinani vastaus olisi ollut toinen. En tuolloin olisi osannut antaa yhtään syytä, miksi lapsia tehdä, vaikka en kyllä sellaisia syitä osaa nytkään antaa. Joka tapauksessa, tuolloin lapset eivät olleet mikään itsestäänselvyys.
Eivät ne kyllä ole sitä nytkään, sillä ei lapsia tehdä vaan niitä saadaan. Jos saadaan. Yksin niitä ei saada, jolloin koko kysymys voi olla ajankohtainen vasta elämänkumppanin sattuessa kohdalle, jos silloinkaan. Olen kuullut puhuttavan sinkkujen biologisista kelloista, mutta minulla sellainen kello on jäänyt vetämättä.
Ihmiset etsivät syytä olemassaololleen ainoana eläimenä omasta itsestään, pakenevat biologista lisääntymistarvetta, jottei se pääsisi yllättämään heitä viettinä; opiskeluista, töistä tai harrastuksista, joista he eivät sitten välttämättä koskaan palaa, ihmisten ilmoille. Joillakin menee siinä koko ihmiselämä.
Jarkko Tontti on oikeassa: kaikkiin kysymyksiin ei voida vastata. Koska sitä vastausta ei ole. On vain minun elämäni, ja siinä kysymyksiini vastaavat lapset. Eivät mitkä tahansa, vaan minun, mikäli he kuuluvat minulle. Oikeastaan olen aika vakuuttunut, että minä kuulun heille. Olin vain lainassa omalla itselläni hetken.
Jarkko Tontin kolumnin voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti