Ei ole arvovapaata tutkimusta, journalismia tai politiikkaa. Eivät ainoastaan mielipiteet ihmistä paljasta, vaan se, mikä asia on päätetty nostaa tutkimuksen, kirjoittamisen tai kannanoton arvoiseksi.
Vaikka kannattaisi joukkoliikenteen matkaosuuden kasvattamista ja kuitenkin päättäisi tehdä kannanoton parkkimaksujen poistamisesta, tämä herättää epäilyn, että todellinen priorisaatio onkin yksityisautoilun helpottamisessa. Samaten, vaikka olisi sanonut kannattaneensa verovaroilla maksettua julkista, universaalia terveydenhuoltoa ja sitten esittäisi kannan, jonka mukaan julkisten ja yksityisten palvelun tarjoajat olisi asetettava tasa-arvoiseen asemaan, tällöin voi näyttää siltä, että aikaisempi julkisen puolustaminen olisikin ollut vain retorinen temppu, jolla hämätään kannattajia antamaan äänensä yksityistävälle politiikalle.
Jos journalisti kirjoittaa tositeeveetähden tisseistä eikä esimerkiksi kansanmurhasta, tämä on journalistinen valinta: mikä hänen mielestään on maailmassa tärkeää. Jos joku valitsee erityisen noston arvoiseksi, korjaamista kaipaavaksi vääryydeksi rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien palauttamisen, valinta on tämäkin, minkä vääryyden valitsee nostaa esille. Miksei sitten ole kieltämässä turismia, turistit kun syyllistyvät rikollisuuteen paljon maahanmuuttajia enemmän? Samoin tekevät perussuomalaiset kansanedustajat.
Miksei sitten askarruta esiin nostamisen arvoisesti esimerkiksi se, miksi maahanmuuttajien on niin vaikea saada töitä. Tai kenenkään. Puhumattakaan esimerkiksi siitä, miksi julkisia, kaikille kuuluvia palveluita koko ajan vähennetään niin että tasa-arvo vaarantuu. Ei.
Nämä ovat liian vaikeita ja pelottaviakin kysymyksiä. Niiden pohtiminen saattaisi pakottaa itsetutkiskeluun: miksi sitten on mahdollisesti tullut äänestettyä sellaisia tahoja, jotka keventävät verotusta niin että niitä palveluita ei ole varaa rahoittaa. Tai miksei olla äänestetty ketään, mikä on sama asia kuin äänestää rontteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti