Nykyisiä hulluja sanottiin ennen kylähulluiksi. Heitä siedettiin nurkissa, koska joillakin oli selvästi näkemisen taito. Kaikilla ei ollut. Jotkut heistä olivat vähän eksentrisiä, kuten kapellimestari Otto Klemperer, joka karkaili Los Angelesin kaduille yöpaidassa, poltti itseään toistuvasti piipulla sänkyyn ja huomautteli nuorille naisille. Tämä katsottiin läpi sormien jos he tuottivat jotakin, ja vaikkeivät tuottaneetkaan, heitä silti siedettiin.
Nykyään työttömiä sanotaan sairaiksi. Heitä ei siedetä nurkissa, koska joillakin selvästi on ollut taito nähdä selvästi monissa töissä sisäänrakennettuja, mädännäisyyden mekanismeja, eivätkä he myöskään tuota mitään (sitä ei lasketa, jos joku hoitaisikin vaikka kaverinsa koiraa tai lapsia tai ajaisi naapurinsa nurmikon).
Ennen vain vaaralliset hullut saattoi laittaa pakkohoitoon. Nyt sinne joutavat työttömät.
Linkattuani eilen vähän varomattomankin innoissani Hesarin uutislinkin, jonka mukaan nyt on todistettavasti laskettu, että syrjäytyneestä nuoresta voi koitua jopa 170 000 terveydenhoitolasku vuodessa, minut palautti Facebook-kaveri maan pinnalle toteamalla, että tässähän onkin oiva veruke laittaa työttömät pakkotyöhön, jotteivät syrjäytyisi vieläkin pahemmin.
Ei pitäisi antaa tällaista vinkkiä viranomaisille. Toivottavasti pääsevät pakkotyöllistettävät edes työterveydenhoidon piiriin, sellaisen, joka toimii. Sellaistakin kuulemma jossain vielä on.
Hesarin jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti