maanantai 16. helmikuuta 2015

Vanhempainvapaiden jakamisesta

Vanhempainvapaiden Islannin mallin eli Vihreidenkin kannattama 6-6-6 -malli on ideana kannatettava: 6 ensimmäistä kuukautta äidille, 6 seuraavaa isälle ja viimeiset 6 voivat vanhemmat keskenään jakaa siten kuin parhaaksi näkevät.

Hyvä se on siksi, että kun ensimmäiset 6 kuukautta on imetyksen takia korvamerkitty äidille, malli osoittaa myös iseille vastaavan ajan. Tämän pitäisi parantaa äitien työmarkkina-asemaa, sillä se jakaisi työnantajan näkökulmasta huoltajuusrasitetta nykyistä tasaisemmin. Se on kuitenkin sivuseikka verrattuna siihen, että lapsen ja isän välinen suhde voimistuu.

En koskaan kadu sitä aikaa, kun olin poikani kanssa kotona seitsemän kuukautta perheeni asuessa Norjassa. Nämä seitsemän kuukautta olivat pohjana sille vahvalle isä-poika -suhteelle, jonka katkeamisesta ei tarvinnut olla huolissaan silloinkaan kun isä muutti Suomeen.

On myös hyvä, että viimeisen 6 kuukauden käytön perhe saa ratkaista itse, vaihteleehan perheiden työ- ja ansiotilanne. Joissakin perheissä isän on luontevaa jäädä kotiin esimerkiksi siksi, että hänellä ei ole työtä tai ainakin äitiä järkevämpää jäädä kotiin siksi että hänellä on äitiä pienempi palkka. Tällaisiakin isejä nimittäin on. Tiedän kokemuksesta.

Kun malli on teoriassa selkeä parannus nykytilanteeseen niin lapsien, vanhempien kuin ainakin äitien työnantajienkin näkökulmasta, se tuo perhetilanteiden epäsymmetrian nykyistä raadollisemmin näkyville. Jos perheessä on vain yksi vanhempi, vanhempainvapaita ei voi jakaa kenenkään kanssa.  Yksinhuoltajaperheiden tilannetta tämä malli ei kohenna, ja yksinhuoltajaperheiden lasten suhteellista tilannetta kahden huoltajan perheiden lapsiin se itse asiassa huonontaa. Nimittäin aniharvalla yksinhuoltajalla on varaa jäädä puoleksitoista vuodeksi kotiin lastansa hoitamaan. Käytännössä perhevapaa melkeinpä edellyttää kahta töissäkäyvää aikuista, joista toinen jättäytyy Kelan vanhempainrahalle.

Ei tietenkään ole valtion vika, että joillakin ei ole puolisoa, mutta eri perhemuodoissa kasvaneiden lasten epätasa-arvoisuus korostuu Islannin mallissa, ja ainut tapa korjata tämä epäkohta olisi nostaa vanhempainrahaa todella tuntuvasti. Koska tähän ei liene kuitenkaan varaa, sitä tärkeämpää onkin laadukkaan päivähoidon saatavuus ja saavutettavuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti