keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Lahjahevosen suuhun ei katsota - paljon porua Pisarasta

En ole helsinkiläinen kunnallispoliitikko, joten minulla on varaa kuulua mielipidevähemmistöön. Pisara-radan hautautuminen on herättänyt raivoa monissa helsinkiläisissä kunnallispoliitikoissa, koska he ovat katsoneet sen hallitusohjelman pettämiseksi. Lisäksi heidän mielestään on epäoikeudenmukaista, että kun Helsinki "aina" rahoittaa maakuntia (tosin huomauttaisin, että Helsinki kuuluu Uusimaahan, joka sekin on maakunta, ja uusmaalaiset osin pyörittävät helsinkiläisten palveluita sukkuloimalla tänne töihin saamatta kuitenkaan vaikuttaa työskentelypaikkakuntansa suunnitteluun), niin eikö sitten olisi oikein, jos helsinkiläinenkin kerran saisi harjoittaa siltarumpupolitiikkaa?

Olen alusta alkaen suhtautunut hankkeeseen suurella epäilyksellä. En ole ymmärtänyt, mitä Pisaralla tehdään, samaa reittiä kun jo nyt kulkee seiskan ratikka ja jokseenkin samalle reitille on suunniteltu vielä lisäksi metroa. Onko meillä varaa tuplainfrastruktuuriin, tai vieläpä triplaan?

Toinen hankkeeseen liittyvä varaus on liittynyt viheralueisiin. Prioriteettini ovat aina ja jokaisessa paikassa viheralueet, enkä hyväksy sitä, että Pisara-radan sisääntuloaukot tuhoavat osan Alppipuistosta ja epämääräisen osan Eläintarhasta (miten suuren osan, sitä eivät havainnekuvat kerro. Sitä paitsi havainnekuvissa saadaan kakkakin kullattua).

Muistan vuonna 2011 kun Helsingin kaupunginhallituksessa päätettiin Pisaran linjausvaihtoehdoista, silloin päätettiin, että kyseisten viheralueiden arvo olisi ollut sen aikaista valuuttaa noin 70 miljoonaa. Sen verran kalliimmaksi arvioitiin vaihtoehto, jossa suuaukot olisivat sijoittuneet vanhan rantaradan tunneliin (sen, joka sujahtaa maan alle Teollisuuskadun kohdalla) ja Nordenskiöldinkadun pohjoispuolelle. Viheralueilla ei kuitenkaan ole hintaa. Se ei tarkoita sitä, että ne olisivat arvottomia. Kaikkea muuta. Aivan samoin kuin perheenjäsenet ja ystävät eivät ole myytävinä, eivät ole myöskään viheralueet.

Pisaraan liittyvä keskustelu muistuttaa kovasti taannoista keskustelua Musiikkitalosta, jossa valtio osoitti sille ainoan mahdollisen rakentamispaikan, tyyliin ota tai jätä. Eikä helsinkiläisillä ollut varaa olla jättämättä tarjousta käyttämättä, vaikka vapaita tontteja olisi löytynyt esimerkiksi Mäntymäen kentältä (kuten Kaarin Taipale oli Hesarissa ehdottanut). Ja toki, nyt kun Musiikkitalo on saatu ja käyty kokeilemassa, niin on se ihan hyvä. Ehkä Pisaraakin voisi oppia rakastamaan, jos kerran pommiakin voi? Kysykää tohtori Outolemmeltä.

Ainakin Helsingin kaupungin päättäjät ovat saaneet valtakunnanpäättäjät rakastumaan Pisaraan. Kun hanke on myyty Valtioneuvostolle yleisen hyvän valtakunnallisena hankkeena, onko nyt niin oikeutta loukkaantua jos joku on sattunut lukemaan Liikenneviraston selvityksen, jonka mukaan hanke ehkä saattoi olla vielä yhteiskuntataloudelle kannattava istuvan hallituskauden alla, mutta ei enää. Rakkauteen tuli ryppy. Niin rakkauksille voi käydä.

On pöhköä leimata hankkeeseen skeptisesti suhtautuvat joukkoliikenteen vihaajiksi vain siksi, että pitää tämän nimenomaisen hankkeen kustannus-hyötysuhdetta kyseenalaisena, ja rakastaa hanketta vain siksi kun Valtioneuvosto päätti osallistua sen rahoitukseen. Samalla rahalla saisi aika paljon ratikkakiskoja, esimerkiksi pikaratikkaa itään tai jatkettua M-junarataa Nurmijärvelle tai sitten sitä metroa. Nämä olisivat uusia hankkeita, uusia raideyhteyksiä, jotka oikeasti vähentäisivät työmatka-autoilua Helsinkiin. Pisara ei Vironniemelle suuntautuvaa autoilua vähentäisi.

Pisaran on sanottu helpottavan junaliikenteen takkuilua, joka tuli yllätyksenä helsinkiläisille kahtena peräkkäisenä pakkastalvena 2009-2010 ja 2010-2011, Suomessa kun talven tulo on aina yllätys, leveysasteiden 60 ja 70 välissä. Junaliikenteen takkuiluun ei kuitenkaan ole syynä liian vähäinen raiteiden määrä, vaan vaihdejärjestelmän toimimattomuus (jos ette minua usko, uskokaa liikenneinsinööri Antero Alkua) ja surkea liikenteenohjaus Pasilan ja päärautatieaseman välissä, sekä liian lyhyet junat. Pisara ei myöskään auta siihen mitään, jos esimerkiksi Kontiolahden ja Ylivieskan, Oulun ja Rovaniemen tai edes Helsingin ja Turun välillä yksi juna seisoo siksi, että sen pitää odottaa vastaantulevaa junaa, tai jos raiteet ovat rikki roudan takia. Pisara ei myöskään auta siihen, jos Riihimäen juna seisoo Pasilan asemalla siksi että se odottaa myöhästynyttä Tampereelta tulevaa junaa.

Tykkään minäkin raideliikenteestä, mutta siitä on tullut uskonto. Toki kaikissa oikeissa kaupungeissa on kunnollinen metrolinjasto, toisin kuin meidän hukkaputkemme, mutta ymmärrän niiden espoolaisten liukkaan pinnan argumenttia, jonka mukaan länsimetro saattaa tosiasiallisesti lisätä autoilua, koska länsimetro pidentää monien matka-aikaa, jos siihen käytetyt investoinnit otetaan pois esimerkiksi bussilinjoista.

Jäitä hattuun, toverit. Koetetaan vähentää sitä autoliikennettä ihan oikeasti. Pisara-rata ei ole siihen ratkaisu. Paras tapa vähentää autoliikennettä on lisätä joukkoliikenteen kilpailukykyä, mikä ei tapahdu hidastamalla liikennettä kaupunkibulevardeilla tai satsaamalla kaikkia munia yhteen koriin. Jopa paljon parjattu Keskustatunnelikin vähentäisi Vironniemen autoliikennettä enemmän. Diagnoosi on kyllä oikea, mutta lääke väärä.

Kokoomuskin sai tehtyä hallituskauden loppupuolella yhden asian oikein: olla heittämättä yhteisiä verovaroja hankkeeseen, joka ei ainakaan enää ole kannattava. Se on sitten ihan toinen juttu, millaisia hankkeita Sipilän vetämä hallitus tulkitsee kannattaviksi...

Antero Alkun selvityksen Pisarasta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

1 kommentti:

  1. Asiaa! Koen olevani vihreä aatteiltani, mutta Pisaraa en mitenkään tekniikan ihmisenäkään voi kannattaa. Länsimetron tulevan aseman liepeillä asuvana kauhulla odotan metron aukeamista ja bussiyhteyksien häviämistä. Mielelläni haluaisin ajatella mitä hyvää vihreät ovat saaneet aikaan seudun joukkoliikenteelle ja omallekin liikkumiselleni. Mutta kovin lyhyeksi se lista tuntuu jäävän. Selityksiä kyllä riittää ja tällä pisaralla varmasti ratsastetaan taas pitkään. Että jos se pisara niin kyllä me sitten. Kovin on vaikeaa taas äänestää tulevissa vaaleissa vihreitä tämän jälkeen.

    VastaaPoista