Kokoomuksen väistyvä kansanedustaja Sampsa Kataja valitti tuoreessa kirjassa Kuka hullu haluaa poliitikoksi, että kansanedustajan työ on kurjaa, kun työhuoneen seinällä ei enää roiku Repin, ja palkkakin on vain kahdeksisen tonnia kulukorvauksineen.
Se on melkein neljä kertaa osastonsihteerin tai sairaanhoitajan peruspalkka. Ja jos Kataja onkin mielestään saanut olla kansakunnan kusitolppana, niin on osastonsihteerikin kaiken mahdollisen viimekätisenä syntipukkina.
Katajan möläys liittyy sankkenevaan joukkoon kokoomushöläytyksiä. Kokoomuksen suosiosta viis, mutta valitettavasti - kuten Ilta-Sanomien kolumnissaan Timo Paunonen toteaa - Kataja ja hänen kaltaisensa ovat syypäitä siihen, että äänestämättä jättävien joukkokin sankkenee. Työttömälle tai pienituloiselle on nimittäin hyvin vaikea perustella, että nämä edustaisivat häntä.
Ei siihen kusitolpaksi kukaan vasten tahtoaan joudu. Siihen haetaan, eikä hakuprosessi ole ihan mikä hyvänsä. Jos työnhaku yleensäkin on vaikeaa - juuri sain vastauksen paikasta, jonne hakemuksia oli ollut 141 kpl - niin jotenkin tuntuu kiittämättömältä, että kansalaiset ovat valinneet tällaisen useimpien ihmisten arkitodellisuudesta vieraantuneen poloisen ruikuttamaan kovaa kohteluaan ja kohtaloaan, kun kuitenkin on etuoikeus saada seistä kansakunnan kusitolppana.
Kansan kiitos tulee olemaan se, että yhä harvempi välittää kusaistakaan enää tuohon suuntaan. Jos mihinkään.
Timo Paunosen kolumnin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti