... johon hänellä ei ole varaa. Nuorena on hyvin helppoa olla periaatteellinen ja ajatella teoreettisesti, ikään kuin oma elämä olisi jokin koelaboratorio. Viimeistään perheellisenä tai ainakin aikuisena ymmärtää, että kaikista periaatteista ei kannata pitää kiinni, eikä voi. Samaten ymmärtää sen, että aina kysymys ei ole periaatteista laisinkaan, vaan ihan käytännön sanelemista ratkaisuista, joskus myös muiden asettamista reunaehdoista. Itse asiassa on paljon parempi, että omat periaatteet törmäävät toisten ihmisten periaatteita vastaan. Siinä niitä tuleekin sitten karsittua.
Oli minullakin nuorena kaikenlaisia teoreemoja esimerkiksi lastenhoidosta, sikäli mikäli joskus olisin lapsia sattunut saamaan. Sotkin omia esteettis-teoreettisia ideaalejani siihen, miten asioiden mielestäni pitäisi parhaassa mahdollisessa maailmassa olla. Jossain vaiheessa aloin olemaan jo varsin vakuuttunut siitä, että ei lapsia tulekaan. Harvat periaatteet kuitenkaan kestävät käytännön elämän testiä, minkä muut ihmiset ja elämänkokemus niille asettavat. Onneksi. Ne sietääkin heittää mäkeen.
Tällaista tuli mieleeni kun aika ajoin sinkkuaktivistit nostavat esille sanotun epäkohdan, jossa kuuleman mukaan perheellisillä on etuajo-oikeus työpaikkojen lomalistoihin. Heidän mielestään on huutava tasa-arvo-ongelma, että perheettömät ja perheelliset eivät kuulemma olisi työpaikkojen lomalistoilla samanarvoisia.
Minulle tuo on samantyyppistä kuulopuhetta kuin Kauman Pialle lastenvaunut, mutta silloin jos olisi ihan pakko laittaa ihmisiä viivalle, en oikein osaa nähdä, miten voidaan rinnastaa kavereiden kanssaolo-oikeus lasten oikeuteen viettää aikaa vanhempiensa kanssa tai ylipäätään lasten oikeuteen viettää lomaa. Pitääkö lasten lusia ympäri vuoden kasvatuslaitoksissa, olla ainut ihmisryhmä ilman lomaoikeutta vain siksi, että jotkut ymmärtämättömät härkäpäisesti pitävät kiinni periaatteista, joiden mukaan heidän tarpeensa lähteä toteuttamaan itseään reppumatkalle on yhtä tärkeä ja nauttii samantyyppistä suojaa kuin lastenhoito.
Perheellisillä on pakko sovitella kalenteriaan toisten ihmisten kalentereiden kanssa. Ylipäätään, perheellisen on pakko ottaa huomioon toisten ihmisten tarpeita. Perheetön ottaa ne huomioon, jos häntä sattuu huvittamaan. Jos siitä periaatteellisesta tasa-arvosta ollaan niin huolissaan, niin ei tasa-arvoa ole tämäkään.
Jos väitetään, että aikataulut ovat perheessäkin sovittelukysymys, tätä ne eivät suinkaan aina ole, jos kyse on esimerkiksi yksinhuoltajaperheestä tai perheestä, jossa vain yhdellä vanhemmalla on lomaa. Ei lapsia voi lykätä kesälomiksi isovanhemmilleenkaan, jos nämä eivät sitä halua, asuvat toisella paikkakunnalla tai heitä ei esimerkiksi ole. Tämä ei ole periaatekysymys, vaan käytännön reunaehtojen sanelema kysymys.
Enempää en viitsikään tuhlata aikaani itsepintaisten ja itsekeskeisten ihmisten kanssa vääntämiseen, vaan menen sen sijaan viettämään senkin aikani pikku tyttäreni kanssa. Huomauttaisin kuitenkin, että on lomaa yhtäläisesti perheettömälläkin, enkä sitä ole ottamassa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti