Miksi on ok olla rapakuntoinen?

Tuore pääministeri Alex Stubb on varmasti lyhyellä urallaan saanut havaita, että sisäpolitiikkaan sotkeutuminen ei kannata, ei edes ulkopolitiikkaan. Ulko- tai ulkomaankauppaministerille ulkopolitiikka sallii heille tietyn diplomaattista koskemattomuutta muistuttavan iltalehti- ja kansankoskemattomuuden, mutta kun pääministeri ilmoittaa olleen kivaa urheilukisassa - tai siis oikeasti kovaa kun kyse on triatlonista - kun jossakin lensi pommeja, sitten pilkkakirveet alkavat lennellä.

Alex Stubbin pääasiallinen synti on hyväkuntoisuus. On hänestä tosin paljastunut pesunkestävä porvarikin; mahtaneeko tämä todellisten karvojen paljastuminen ollut myötävaikuttamassa siihen, että hän ei enää ole koskematon? 

Meillähän on nyt tuoreena valtionvarainministerinä ihminen, jonka ruumiillinen habitus viestii heikkokuntoisuudesta. Toinen oppositiojohtaja piiputtaa jatkuvasti joutuen toistuvasti sairaalahoitoon ja toinen tarvitsisi totaalisen elämäntaparemontin. Kyllä sopisi Rinteelle, Sipilälle ja Soinillekin suositella jos ei nyt triatlonia niin ainakin sauvakävelyä. 

Huonokuntoinen on siis ilmeisesti ihan ok olla, mutta hyväkuntoisuus on raskauttavaa. Tarkemmin sanoen: kansanjohtaja on uskottava, jos hän on vähän rasvainen, kun taas hyvinvoivuus kavaltaa eliitin.