Äänestäjän logiikkaa

Sananmukaisesti liiveihini on uitu vaalimökeillä. Kunnallisvaaleissa 2008 keski-ikäinen mies tuli sylkyetäisyydelle syyttelemään minua Maununnevan K-marketilla jakaessani esitteitä, että olisin ollut myymässä Suomea itänaapurille Heidi Hautalan ja muiden stallareiden kanssa. Häntä ei estänyt riidanhaastamiselta edes lastenvaunuissa lepäävä poikani, joka oli tuolloin vielä vauvaiässä.

Tämä äänestäjä - tosin ei minun - syyllistyi kahteen ajatusvirheeseen. Virhe 1: Heidi ei ole se puolueemme ainut ex. 70-luvun stallari 2. Suomen suomettaminen olisi ollut pikkulapselle aikamoinen suoritus.

Tästä tapauksesta, joka seuraa minua lopun ikääni aina kaikissa vaalitilaisuuksissa vastaisuudessa, olin sitten tekemässä omaa vaalityötäni tai jonkun muun, opin seuraavaa: olen siis varhaiskypsä ja huonosti säilynyt: minua 37-vuotiaana luultiin 60-vuotiaaksi, joka 4-vuotiaana oli tehnyt jotain henkilön kanssa, joka ei ollut tehnyt. Tästä seurasi seuraava opetus: äänestäjän logiikan kanssa ei auta väitellä.

Jos äänestäjän sanotaan olevan aina oikeassa, ei se kyllä ole. Vaaleissa kyllä. Siinä välissä mandaattia ei voi edustuksellisessa demokratiassa palauttaa. Ainakin pitää vähän analyyttisemmin osoittaa, mitä väitteellä tarkoitetaan. Äänestäjähän voi esimerkiksi äänestää Paasikiveä, vaikkei tämä olisi ehdolla esimerkiksi siksi että tämä on vainaa, tai Mikki Hiirtä, vaikka tämä on sarjakuvahahmo. 

Tämäkin protesti on "äänestäjän" tekosia, oli sitten kyseessä äänestäjä tai ei.