Tein gallupin suomalaisista arvoista, ja ihmettelin kysymyksiä luottamuksesta. Mielestäni kollektiiveihin - kuten hallitus tai eduskunta - ei voi luottaa tai olla luottamatta. Ja mitä se tarkoittaa? Että tekevät kannaltani oikeita päätöksiä? Että kunnioittavat oikeusvaltion periaatteita? Minkä asian suhteen pitää luottaa tai olla luottamatta? Luotettava kenen kannalta, ja minkä?
Vaikka joku kansanedustaja ei edustaisikaan omia arvojani, voin siltikin pitää häntä rehellisenä omien edusryhmiensä edustajana tai rehtinä oman roolinsa toteuttajana, siis läpinäkyvänä toimijana, joka toteuttaa häneen kohdistettuja rooliodotuksia.
Otetaan esimerkki. Vanhassa englanninkielisessä Spede-sketsissä esiteltiin "hyvä" ja "paha" gangstereiden avulla. Samalla tuli selväksi myös suomen ja englannin välinen vertailu- ja ajatusero: "paha" on englanniksi myös "huono" .
Speden sketsissä "hyvä gangsteri" ryntäsi pankkiin, ja ampui kaikki mäsäksi, mukaanlukien ihmiset. Tällainen herättää minun luottamukseni, gangsterina. Hän ilmiselvästi osaa hommansa, gangsteriuden, ja gangsteriuden ammatillista ydintä on pahana ihmisenä oleminen. Ihmisenä hän sen sijaan pelottaa ja kylmää minua, en suurin surminkaan hakeutuisi vapaaehtoisesti hänen ampumaetäisyydelleen. Kyse oli kuitenkin pahuuden toteuttamisesta: jos haluaisin, että pankki ryöstettäisiin ja vihulaiseni laitettaisiin levyiksi, tämä esitys herättäisi luottamukseni, jos kyseessä olisi rekrytointiin tähtäävä mainosvideo.
Sen sijaan luottamustani omien rooliodotuksiensa mukaan toimimisessa ei herättäisi "bad gangster", joka nostaessaan aseen alkaisi itkemään herkkyyttään tai kiltteyttään, tai molempia. "Bad" on tässä nimenomaan huono, sillä "paha" gangsteri toimisi kuten ensimmäisen esimerkin rontti, toisin sanoen kuten paha ihminen.
Avain luottamukseen on siis se, missä roolissa toimitaan, ja mitkä ovat rooliodotukset. On selvää, että luotan Johanna Karimäen toimivan kansanedustajana siten, että hän edistää niitä asioita, joita pidän tärkeinä. Itse asiassa, luotan häneen siinä määrin, että uskallan ulkoistaa oman poliittisen päätösvaltani edustuksellisessa demokratiassa juuri hänelle, koska tuntemani perusteella uskallan luottaa hänen arvostelukykyynsä siinä määrin, etten ole huolissani siitä, ettei hän kuitenkaan ole minä.
Tiedän kuitenkin, että eduskunnassa toimii hänen lisäkseen muitakin, sellaisiakin, jotka eivät edusta sen paremmin omia arvojani tai asioitani eivätkä he henkilönäkään herätä minussa samastumista. Tästä syystä eduskuntaan ei voikaan sen paremmin luottaa kuin olla luottamattakaan. Luotan kyllä, että siellä toimitaan valtiosäännön mukaan, ja toivoisin, että siellä toimisi nykyistä enemmän Johannan kaltaisia väsymättömiä demokratiatyöläisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti