Naisiin kohdistuu paljon useammalta suunnasta odotusten ristipaineita kuin miehiin. Tämä johtuu heidän perinteisesti alistetusta asemastaan: tehokkaan työminän lisäksi pitäisi vielä olla hyvä äiti. Eikä vain hyvä, vaan täydellinen. Jos onnistuminen äitinä määrittää monia naisia naisina, niin onnistuminen töissä määrittää heitä ihmisinä.
Äitiyden taakka voi olla niin raskas kantaa siksi, että se määrittää naisia usein kokonaisvaltaisesti: epäonnistumisen pelko äitinä saa tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. Isällä on paljon helpompaa: isälle kaikki lapsen kanssa tehtävä on plussaa ja kotiinpäin, jolloin isällä on aina mahdollisuus onnistua, kun taas äitiydessä epäonnistuminen on alati läsnä.
Kuitenkin melkein aina nainen on juuri oman lapsensa ylivoimaisesti paras äiti. Oma äitini tyhjensi pankkitilini ja tappoi itsensä tupakalla. Siltikin hän oli maailman paras äiti, minulle, ja olen hänelle kiitollinen kaikesta. Eikä vain maailman paras äiti, vaan todella suuri, pieni ihminen, kaikista inhimillisistä puutteistaan - kuten monista sairauksistaan - huolimatta.
Jäitä siis hattuun äidit. Te riitätte juuri sellaisina kuin te olette: ihmisinä, jotka toimivat parhaan käytettävissä olevan ymmärryksensä mukaan ja jotka tekevät parhaansa, koska rakastatte lapsianne. Enempää ei voi vaatia, eikä kannata. Ei lapsennekaan teiltä sen kummempaa vaadi. Tiedän tämän siitä, kuinka paljon poikani odottaa tapaamisiamme ja kuinka tosissaan hän juttuni ottaa, huonotkin. Kaikkein armottomimmat odotukset te juuri itse kohdistatte itseenne. Jos ette olisi niin armottomia itsellenne, teistä jäisi jäljelle vielä enemmän lapsellenne, puolisollenne, itsellenne ja ystävillenne. Armottomat odotukset kuluttavat loppuun kenet tahansa, äiditkin, jotka muuten ovat maailman sinnikkäimpiä ja sitkeimpiä olentoja maan päällä.
Jokainen äiti ansaitsee syvän kunnioitukseni. Oli sitten maailman paras, ihan hyvä tai vaan ihan tavallinenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti