Esteettömyys on tasa-arvokysymys. Se ei koske ainoastaan pysyväisesti liikuntavammaisia, vaan esteettömyys on meidän kaikkien asia. Lastenvaunut sentään saa taitettua kuljettajan yleensä suosiollisella myötävaikutuksella bussin tavaratilaan, mutta kyllä pyörätuolin kanssa on mahdotonta. Ja pyörätuoliin voi kuka tahansa joutua, vaikka vain väliaikaisestikin. Ja väliaikaisen pituuttahan ei voi tietää kukaan.
Jos esimerkiksi minä nyt joutuisin onnettomuuteen, jonka seurauksena pyörätuolittuisin, minun työurani - ollaan siitä nyt mitä mieltä hyvänsä, mutta se ei ole tämän messun aihe - loppuisi siihen paikkaan ja jäisin yhteiskunnan elätiksi. Vai luuletko SINÄ että minä pääsen tuollaisista portaista ulos, ellen edeltävästi olisi onnistunut saleilemaan itseni sellaiseen kuntoon kuin tuntemani malminkartanolainen kiviseppä Jukka, joka kätevästi ensin yhdellä tai kahdella kädenkäänteellä taittaa pyörätuolinsa, nostaa sen bussiin ja sitten nostaa itsensä käsillään kyytiin. Ihailtavan varma ja kätevä suoritus muuten.
Jos apua ei ole saatavissa, tällöin esimerkkihenkilömme on tehtävä niin kuin Jukan. Tai jäätävä kotiin, ellei saatavilla satu olemaan sellaista henkilöä, joita avuliaita henkilöitä oli esimerkiksi sen kerran kun menin puoluebussilla Tikkurilasta Lappeenrannan puoluekokoukseen. Sähköpyörätuoli sentään mahtui tavaratilaan, jonne sen kaksi miestä nosti, ja minä kannoin naisen bussiin. Aina ei näitä kantajia kuitenkaan ole luvassa. Vai pitääkö bussinkuljettajat asettaa samantyyppisiin kanniskelukokeisiin kuin palomiehet?
Siis tästäkö?
Suositan siis niitä raiteita Porvooseen. Muuten ei voi sanoa, että Porvoossa oltaisiin virallisesti sitä mieltä, että Porvoossa asuvien pyörätuolihenkilöiden olisi tarkoitus työllistää itsensä vaan heidät jätetään yhteiskunnan armoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti