Hesarissa annettiin neuvoja sunnuntaina 11.5. siitä, miten voi taltuttaa työkiireen. Tällaisiksi keinoiksi mainittiin mm. se, että välillä kieltäytyy olemasta sähköpostien ulottuvilla. Toiseksikin työntekijöitä kehotettiin priorisoimaan, johtamaan itseään esimerkiksi suostumatta alistumaan keskeytyksille, jotka vievät keskittymisen, ja saattavat pois flow-tilasta.
Voin vakuuttaa, että ei se osastonsihteerin työssä noin mene. Joudun ottamaan työpuhelimen mukaani ruokatunnillekin, ja aina takkuillessani esimerkiksi vaikean lähetteen kanssa, äkkiarvaamatta tämän pähkäilyn saattaa koska tahansa keskeyttää jokin kiireinen tai vieläkin "kiireisempi" pyyntö. Onneksi sentään minulla ei ole varaa lähteä lounaalle ulos talosta, vaan einestän kiltisti taukohuoneessa, työhuoneeni ovi auki niin, 10 metrin päässä tietojärjestelmistäni.
Samaisessa jutussa myös sanottiin, että noudattamalla näitä neuvoja, voi onnistua karsimaan töistään päivässä jopa kaksi tuntia. Minulla niitä töitä on kaksi tuntia, ja kuusi tuntia tekemättömyyden tunteen karsimista. Yksinkö? Ehei. Kokemukseni julkishallinnollisista töistä osoittaa, että 6-2 -sääntö on pikemminkin 2-6 -sääntö.
Työstressi voi johtua muustakin kuin liiasta työmäärästä, jota ei onnistu priorisoimaan. Se voi johtua myös liian vähästä työmäärästä, jota ei saa priorisoida.
Hesarin jutun voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
Yritin laittaa kommentin Hesarin jutusta Hesarin FB-sivulle. Se sensuroitiin kaksi kertaa. Näköjään soraääniä Hesarin valitsemaa asiantuntijuutta vastaan ei sovi esittää.
VastaaPoista