Eilen Facebook-kaverini jakoi tästä sosiaalistakin sosiaalisemmasta mediasta, todellisesta Uuden Kansan Kansanradiosta, Vauva-lehden nettifoorumista seuraavan keskustelunaihion:
"Moraalinen dilemma: kiva mies kuvioissa mutta valitettavan köyhä ja kunnianhimoton. : (
Itse olen hyväpalkkaisessa työssä ja urapotentiaalia löytyy, haaveilen matkailusta, shoppailusta ja kivadta asunnosta. Vaikka kuinka hyvä palkka itsellä olisi hyvä elintaso tulee liian kalliiksi yhden ihmisen kustannettavaksi.
Kaduttaako myöhemmin kun arki tulee vastaan köyhän puolison kanssa? Oppiiko luopumaan elintaso haaveistaan?
Kertokaa vanhemmat ja viisammaat elämänkokemuksia aiheesta, kiitos!
Miehet voivat myös vastata omasta puolestaan. Gold diggerit no thanks, tässä ei ole kyse elättämisestä vaan kahden työssäkäyvän yhteisestä elintasosta."
No, minäpä kerron, kun kerran miehillekin sana sallittiin. Ei pidä lähteä siitä oletuksesta, että automaattisesti mies on suurituloisempi, ja silloin kun nainen on suurituloisempi - ja sellaistakin sattuu, tiedän jopa omista kokemuksistani, joita on lukuisia, siis sekä kokemuksia että pienempituloisuuksia - pitää kysyä häneltä, mitä mieltä hän on miehen pienituloisuudesta.
Minä pienituloisena miehenä en oleta naisen elättävän minua. Olen mitoittanut menoni tulojeni mukaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lähes koko työurani olen työstänyt noin 2000 euron kuukausipalkkaa, niin en osaa kaivata Thaimaan-reissuja tai uutta kaupunkihuvilaa.
Kaipaako joku sitten näitä? Siitä pitää kysyä heiltä itseltään, jos omilla varoilla ei ole varaa elää omaa elämäänsä. Ehkä näitäkin on, mutta ei ole tullut vastaani. Sellaiselle on nimikin: siipeilijä.
"Moraalinen dilemma: kiva mies kuvioissa mutta valitettavan köyhä ja kunnianhimoton. : (
Itse olen hyväpalkkaisessa työssä ja urapotentiaalia löytyy, haaveilen matkailusta, shoppailusta ja kivadta asunnosta. Vaikka kuinka hyvä palkka itsellä olisi hyvä elintaso tulee liian kalliiksi yhden ihmisen kustannettavaksi.
Kaduttaako myöhemmin kun arki tulee vastaan köyhän puolison kanssa? Oppiiko luopumaan elintaso haaveistaan?
Kertokaa vanhemmat ja viisammaat elämänkokemuksia aiheesta, kiitos!
Miehet voivat myös vastata omasta puolestaan. Gold diggerit no thanks, tässä ei ole kyse elättämisestä vaan kahden työssäkäyvän yhteisestä elintasosta."
No, minäpä kerron, kun kerran miehillekin sana sallittiin. Ei pidä lähteä siitä oletuksesta, että automaattisesti mies on suurituloisempi, ja silloin kun nainen on suurituloisempi - ja sellaistakin sattuu, tiedän jopa omista kokemuksistani, joita on lukuisia, siis sekä kokemuksia että pienempituloisuuksia - pitää kysyä häneltä, mitä mieltä hän on miehen pienituloisuudesta.
Minä pienituloisena miehenä en oleta naisen elättävän minua. Olen mitoittanut menoni tulojeni mukaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lähes koko työurani olen työstänyt noin 2000 euron kuukausipalkkaa, niin en osaa kaivata Thaimaan-reissuja tai uutta kaupunkihuvilaa.
Kaipaako joku sitten näitä? Siitä pitää kysyä heiltä itseltään, jos omilla varoilla ei ole varaa elää omaa elämäänsä. Ehkä näitäkin on, mutta ei ole tullut vastaani. Sellaiselle on nimikin: siipeilijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti