lauantai 17. toukokuuta 2014

Miksi maakuntien valtaaminen on Vihreille niin vaikeaa?

Syitä on monia. Jotkut meikäläiset eivät vaan ihan oikeasti tiedä elämää olevan Kehä ykkösenkin ulkopuolella, ei siis kolmosen, vaan ykkösen. Ei siitä voi heitä syyttää, en minäkään tiennyt vielä 35-vuotiaana. Edes.

Yhden tärkeän syyn ymmärsin tänään. Olen johtanut kaksi vaalikampanjaa suhteellisen tuoreena porvoolaisena, josta leivottiin vihreän kunnallisjärjestön puheenjohtaja 8 kuukauden maakuntalaisuuden jälkeen: yhden kunnallisvaali- ja yhden presidentinvaalikampanjan.

Kampanjoissa oli eroa. Pekka Haavisto onnistui mobilisoimaan paitsi omia, myös sai ulos potentiaalisia vihreitä kaapeistaan. Kaveritkin auttoivat: olihan tilaisuuksissamme vasemmistolaisia ja demareitakin, joten talkootyövoima ei loppunut kesken.

Kunnallisvaaleja sen sijaan teimme enemmän tai vähemmän yksin, kukin omien kampanjatiimiemme kesken, joita ei ollut. Helsingissä kuulemma sellaisia on.

Nyt eurovaalien viimeisen ja kriittisen kampanjointiviikon alkaessa, paljon on tehtävissä. Äänestysaktiivisuus ei vaikuta kovin hääviltä ennakkoäänten perusteella, joten ääniä on paljon antamatta. Se edellyttää aktiivista kampanjointia kaikkialla Suomessa. Ei ainoastaan ehdokkaitten vaan myös näiden tukiryhmien olisi jalkauduttava maakuntiin, sillä pienehkön kunnallisjärjestön voimavarat ovat rajalliset ottamaan loppusuoran rupistusta. Jos ehdokkaat eivät ehdikään itse joka paikkaan, tukiryhmien kannattaisi ehtiä, etenkin kyseessä ollessa valtakunnallisten vaalien.


Tänään Porvoossa EU-vaaliteltalla nähtiin oululainen jakamassa Satu Haapasen ja Maria Ohisalon esitteitä. Hyvä! Lisää tuollaista!

1 kommentti:

  1. Tämä on kyllä varsin hyvä kirjoitus! Vaalitilaisuuksien järkkäilijänä olen törmännyt siihen, että tukiryhmistä/ ilmoitetuista yhteystiedoista ei saa kyselyihin mitään vastausta. On niin kiire, ettei ehditä vastata puheluihin, tekstareihin ja sähköposteihin. Se tuntuu aika tylyltä, eikä itsellä aina ole aikaa soitella monesti perään. Ymmärrän, että paine on kova, mutta eiköhän pääsyy ole, että hommia vaan on enemmän kuin tekijöitä ja /tai delegointi ei pelaa. Tuntuu myös siltä, että vaaliorganisaatio on liikaa kampanjapäällikkökeskeinen - kuin se olisi joku ilkeä pyramidihuijaus, jossa kaikki ruuhkaantuu yhden ihmisen niskaan (tai kahden, jos ehdokaskin joutuu olemaan siinä sopassa). On aika yleinen ajatus, että pitää olla joku, jolla on ihan kaikki langat käsissään jne. No ei ole. Lisää väkeä kampanjatiimeihin, kalenteri nettiin jakoon ja sähköpostiruuhkaakin voi moni purkaa, siitä se lähtee. Yleensä ymmärretään vaalilehden ja esitteen teko ja valokuvien ottaminen antaa osaaville, samalla mallilla sitten muutkin hommat rennosti jakoon. Mua ei paikallistoimijana juurikaan kiinnosta että kuka on päällikkö tms. kunhan viestit kulkevat säpäkästi molempiin suuntiin. Lisää apukäsiä kampanjoihin!

    VastaaPoista