ainakaan peruskoulussa. Ajatus valinnaisuuden lisäämisestä perustuu siihen, että koulumotivaatio paranisi kun voisi tipauttaa pois ohjelmasta aineet, joissa on huono.
Tämä on aivan väärin. Ei lapsena kannata oppia, että vaikeista asioista voi laistaa, vastenmielisistäkään. Monet asiat eivät ole kivoja, mutta ne on vain tehtävä:
hammaslankaaminen, pesäpallon pelaaminen, elatusavun maksaminen tai
räntäsateessa hanttihomman perässä polkeminen. Jos jo koululapsesta
oppii, että niistä voi laistaa, sisäistää täysin kestämättömän
toimintamallin.
Toki ihmisen olisi järkevää voida keskittyä siihen, missä on hyvä, sillä siitä hän yleensä myös tykkää. Näin omat kyvyt pääsisivät mahdollisimman optimaaliseen käyttöön, mikä on paitsi psykologisesti palkitsevaa, myös kansantaloudellisesti pidemmän päälle kestävää: on parempi, että meillä on hyviä lääkäreitä ja hyviä muurareita.
Säännöstä on tosin poikkeuksiakin: luontainen matemaattinen lahjakkuuteni kantoi minua koko peruskoulun ajan, mutta lukiossa kiinnostuin enemmän kielistä ja reaaliaineista.
Ilman pakkoa olisi moni onnellinen havainto jäänyt tekemättä, keksintö syntymättä ja oivallus saamatta. Jos ei kokeile, ei voi tietää, tykkääkö. En ollut järin kiinnostunut uskonnosta tai liikunnasta, mutta otinpa kuitenkin uskonnosta sen helpon kympin, joka tarjoutui otettavaksi, ja suunnistustunneilla oli ratkaiseva merkitys siihen, että löysin myöhemmin Keskuspuiston. Ja joskus motivaatio voi toimia käänteisestikin: jalkapallon kunujaon viimeisestä on tullut onnellinen sosiaalipallisti jo 22. kesää, ja vielä tokalla luokalla 60 metrin juoksun vika on nyt juossut jokseenkin maapallon ympäri. Ihminen muuntuu, vaikkei välttämättä muutu, ja usein ulkoiset ärsykkeet - kuten palkitsevat tai ärsyttävät kokemukset - laukaisevat tätä muuntumista. Jotta näitä ulkoisia ärsykkeitä saataisiin, on hyvä pitää kouluohjelmassa mukana muutakin kuin omia lemppareita.
Valinnaisuuden lisääminen koulussa kasvattaa kuilua perhetaustansa antamien edellytysten perusteella pärjäävien ja heikompien eväiden takia syrjäytyvien välille. Jos on kasvanut kotitaloudessa, jossa luetaan, saattaa pystyä valitsemaan ranskan kielen tai maantiedon ihan vain siksi, että on edes joku aavistus siitä, mitä ne ovat, ja mahdollisesti jostakin kirjasta on saattanut takaraivoon iskostua ajatus siitä, että vieraita kulttuureita ja paikkoja on hyödyllistä koettaa ymmärtää, samaten yleisen uteliaan ja oppimista arvostavan elämänasenteen. Jos koti ei tarjoa näitä eväitä, sortuu helpommin valitsemaan helpoimman tien.
Koulu ei voi korvata sitä primaarisosialisaatiota, joka on kenties perheessä jäänyt tapahtumatta, mutta ei tätä puutetta pidä sekundaarisosialisaatiossa ainakaan vahvistaa.
Kun pakolla voitaisiinkin tasata taustaeroja, koulutus olisikin helppoa. Niin homma ei kuitenkaan toimi.
VastaaPoistaLapset, joille joko vähävirikkeinen tai haastava tausta tai aivojen toimintaan liittyvä oppimisvaikeus tekee vaikeuksia kieltenopiskeluun, eivät nouse muiden tasolle sillä, ettei heidän opintojaan mitenkään eroteta lukuintoisesta kodista lähteneiden, hyvällä kielipäällä varustettujen lasten opinnoista.
On mietittävä tarkoin, mitä kaikkea ovat ne perusopinnot, jotka tarjotaan kaikille ja missä määrin valinnaisuudella voidaan räätälöidä erilaisille oppilaille näitä palvelevaa joustoa. Eikö joku saisi valita haastavampaa matematiikkaa ja kahta lisäkieltä, kun joku toinen tarvitsee tukikurssia suomen kielessä ja lisää toiminnallisia aineita, kuten kotitaloutta ja teknistä työtä.
Mitä valinnaisuudessa oikein pelätään? Edellisen esimerkin lapsista molemmat voivat jatkaa joko ammattikoulussa tai lukiossa. Jos kielissä ongelmia omaava lapsi saa vahvennettua äidinkieltään, hän pystyy hyvinkin valitsemaan vaikka lukio-opinnot tai kaksoitutkinnon. Taas se matemaattinen kielinero voi halutessaan jatkaakin jollain ammattikoulun erikoislinjalla, jonne tarvitaan lukiotakin parempaa keskiarvoa.
Mikä valinnaisuudessa oikeasti on vikana, kun valintoja ei tehdä siten, että koko jatko-opintokelpoisuus romuttuu vaan siten, että se heikoimmillakin pääsee vahvistumaan?