Oma paha olo ei oikeuta koulu- tai työpaikkakiusaamiseen. Jos kotona äidin isäpuoli hakkaa tai harrastuksiin on liian vähän rahaa, ei luokkakaverin naamalle silti tarvitse räkiä, hänen omaisuuttaan tärvellä tai uhata hänen julkista integriteettiään häpäisemällä hänet kiinnittämällä käytetty kortsu hänen takkinsa selkämykseen. Tai jos omat perheytymistoiveet tai parisuhde on kariutunut eikä se joskus melkein semikuuluisa kilpaveneilijä olekaan ymmärtänyt noteerata suurta juuri hänen syliinsä kaadettavaa varmaankin kukkeaa lahjaa miessukupolvelle, ei kollegaa sen takia tarvitse alistaa omaksi puhelinvastaajaksi ja evätä häneltä kaikki kollegiaalinen apu.
En tiedä ketään, joka hyväksyisi koulu- tai työpaikkakiusaamisen millään varjolla, saati em. varauksilla. Ei sitä hyväksy kiusaaja itsekään, hän vain ei tunnista omanapakeskeisyydessään tekevänsä väärin, ja jos tunnistaakin, panee palttua, koska ainut asia, jolla on väliä, on oma paha olo.
Syytä pahaan oloon on monenlaista, mutta yksikään niistä ei oikeuta perseilemään sivullisille, joilla ei ole mitään tekemistä pahan olon syiden kanssa. Miksi paha olo sitten oikeuttaisi maahanmuuttajien kiusaamiseen? Näin esitti tai ainakin toivottiin eräässä puheenvuorossa esitettiin Kuka kuuntelee köyhää -Facebook-ryhmässä, jossa pyydettiin ylläpitäjiä olemaan kiusaamatta ryhmässä kaiken maahanmuuttajien syyksi kääntävää poloista, jolla tämän ymmärtäjän (myötäilijän?) mukaan oli niin paha olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti