Työssä oppimisen piilo-opetussuunnitelma

Koska työhistoriani on hyvin kirjava ja osin siinä mielessä traumatisoivakin, että olen vain harvoin päässyt hyödyntämään palkkatöissäni kykyjäni tai edistämään kiinnostuksenkohteitani, koen, että merkittävin töistäni saamani oppi liittyy omaan itseeni. Tärkeämpää minulle on ollut se, mitä olen oppinut itsestäni ja organisaatioista yleensä kuin varsinaiseen tiettyyn tehtävään sidottu oppiminen, näiden tehtävien vaihtuessa tiheään. Tiettyyn tehtävään sidottu oppiminen, joka koskee esimerkiksi organisaation rakennetta, työnjakoa, ammattiterminologiaa tai tietokoneohjelmia, vanhenee nopeasti, mutta em. kaltainen metatieto on pysyvämpää.

Olen oppinut palkkatöissäni paljon omista toimintamalleistani ja motiiveistani, mutta lähinnä vasta jälkeenpäin, saatuani hieman etäisyyttä. Mitä enemmän erilaisista töistä ja työyhteisöistä on kokemusta, voi havaita toistavansa joitain samoja toimintamalleja suhteessa esimerkiksi työyhteisöön, tai sitten toimivansa ihan eri tavoin. Tämä vertailutieto voi eräänlaisena metakognitiona auttaa muodostamaan tulevissa työpaikoissa toimivia toimintatapoja tai ainakin siitä voi ammentaa varoittavia esimerkkejä. 

Jotta en tulisi kyynisyyksissäni täysin väistäneeksi varsinaista aihetta - mitä on työssä oppiminen - niin työssä oppimiseen liittyy paljon poisoppimista, ainakin pätkätyöläisillä. Tästä anekdoottina voi mainita sen, että jos aiemmin opetusalan liepeillä - esimerkiksi opetussuunnittelussa - toiminut vaihtaa alaa terveydenhoitoon, tällöin hänelle voi aiheutua kognitiivista dissonanssia hänen huomatessaan, että "ops" ei enää tarkoitakaan opetussuunnitelmaa vaan jotain ihan muuta.