Isäni totesi minulle joskus noin 59-vuotiaana rakennustyöläisenä, että vaikka hän kyllä vielä suoriutui sementtisäkkien kanniskelusta, hän koska tahansa olisi valmis luovuttamaan paikkansa jollekin nuoremmalle, häntä enemmän työpaikan tarpeessa olevalle, jolta sitäpaitsi kävisi se säkki selässä kipuaminen ehkä vähän ripeämmin. Isäni vielä jatkoi ihmettelyään siitä, että ei kai eläkeiän nostaminen lisää työpaikkoja millään taikatempulla. Jos hän olisi jatkanut myöhempään töissä - hän sai eläkepäätöksen 61-vuotiaana - hän olisi ollut jonkun nuoremman tulppana.
Niitä työpaikkoja tarvitaan tosiaan lisää, jos eläkeikä nousee. Työpaikkojen määrän pysyessä entisellään, työttömyys väistämättä nousee eläkeiän noustessa. Tämä on puhdasta matematiikkaa. Työurien matemaattinen pidentäminen yhteiskunnan toimesta johtaa siihen, että ennen eläkeläisiksi kutsuttuja tullaan vast'edes sanomaan työttömiksi, joten yhteiskunnan kokonaistyöttömyyden aste tulee nousemaan.
On tietty ristiriita, että vaaditaan jatkamista ja jaksamista 66-vuotiaaksi, ainakin, jos työpaikkoja ei ole, jos jo nelikymppisten työllistyminen heikkenee ja jos työssäjaksaminen on mitä on. On pään seinään hakkaamista, jos nelikymppisenä sattuisi jäämään työttömäksi, ja joutuisi siis työttömänä työnhakijana kipuamaan aina vain jyrkkenevään vastamäkeen 26 vuotta.
Vanhempia työntekijöitä kohdellaan usein paitsi tulppina, myös odotellaan heidän väsymistään. Tiedän, että julkisellakin sektorilla ulkoistetaan eläkeikää lähestyviä, usein varsin vähän koulutettuja työntekijöitä esimerkiksi liikelaitoksiin. Kun he ovat selvinneet vanhassa toimenkuvassaan erinomaisesti, liikelaitoksessa he ovat viidakon lakien armoilla.
En missään nimessä halua, että kokenut ihminen kokee itsensä kenenkään tulpaksi. Eikä tarvitsekaan, jos hänelle olisi mahdollista jatkaa esimerkiksi osa-aikaisena, jaksamisensa mukaan.
Se työurien pidentämisestä loppupäästä. Työuria pidennetään alkupäästä lisäämällä tukitoimia, jotka mahdollistavat nopeamman valmistumisen. Näistä tärkeimmät ovat opintotuen riittävän korkea taso, opinnonohjaus ja mahdollisuus työskennellä kesäisin. Kyllä opiskelijan nimittäin on saatava halutessaan ja voidessaan työskennellä, sillä työkokemusta se McDonaldsikin vaatii.
Viime aikoina on alettu puhua myös työurien pidentämisestä keskeltä. Tämän toteutumiseksi pitäisi mahdollistaa nykyistä paremmin osatyökykyisten työllistyminen. Työssä jaksaminen on kaikkein tärkein yksittäinen keskikohdan tekijä. Ei riitä, että työssäjaksamisesta vain puhutaan. Siihen tarvitaan kansallinen politiikkaohjelma, ja koko työelämä pitää ajatella uudestaan, kaikilla sektoreilla: enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työnkuvaansa, lisää työaikajoustoja, lisää etätyötä, lisää mahdollisuuksia päivittää omaa osaamistaan, pois hierarkkinen johtamiskulttuuri, pois sektorivirastojen - kuten THL:n - turhat määräykset. Huono johtaminen nimittäin näkyy heikentyvänä työmotivaationa, suoranaisena kapinamielenä ja voimien loppumisena, ja kaikki nämä aiheuttavat poissaoloja, mikä kuormittaa jo muutenkin tukkiutunutta perusterveydenhuoltoa.
Työssäjaksamisessa on kyse vähenevistä sairauspoissaoloista, mutta paremmin jaksava jaksaa myös kauemmin. Kun työuria pidennetään keskeltä, pitenevät ne myös lopusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti