Eilen totesin kollegalleni, että mitä enemmän kokemusta työelämän ja yhteiskunnan toiminnasta saa, sitä vasemmammalle väistämättä ja välttämättä kuljetaan. Ainakin julkisen hallinnon matalapalkkatöissä työskentelevälle tämä on väistämätöntä. Uskoisin, että muut epäitsenäisessä asemassa työskentelevät prolet kokevat samoin.
Puhun itsestäni, omasta tiestäni. Yhä inkrementaalisemmaksi ja markkinaehtoisemmaksi muuttuva yhteiskunta kulkee omia teitään, minä omiani.
Kyllähän nuorena ja tietämättömänä sitä saattaa olla naiivi. Lamat ja irtisanomiset ja työsuhteen purkuyritykset kuitenkin opettavat niin että porvarillisuudestakin kasvaa yli.
Mitä tarkoitan markkinaehtoisuudella? No esimerkiksi sitä, että musiikin ja teatterin pitää kilpailla keskenään, todistella, kummalla on hyödyllisempi missio. Ja viimeisen 10-15 vuoden aikana kaikkialle pesiytynyttä tulosohjaus-, raportointi- ja toiminnanohjausvimmaa. Ei siinä mitään vikaa olisi, jos tämä kulkutauti tehostaisi toimintaa ja poistaisi löysät, mutta kun ei se sitä tee, kiitos jatkuvasti muuttuvien tietojärjestelmien ja viranomaismääräysten ja edestakaisten ja jatkuvien organisaatiomuutosten niin että kaikki työaika menee poisoppiessa.
Joskin kapitalismi on myötävaikuttanut siihen, että yleinen hyvinvointi on lisääntynyt, tätä ei koskaan olisi tapahtunut ilman sosialistista työväenliikettä, joka on varmistanut työntekijöiden oikeudet ja hyvinvointivaltion panosta, joka on kouluttanut ja hoitanut sen työväestön, jota on tarvittu rattaiden pyörittämiseen.
Joskaan työvoiman ja työllistäjien - siis johdon - edut eivät olekaan vastakkaiset, vaan pikemminkin päinvastoin, hyvinvoiman työvoiman luulisi olevan johdon etu, kuitenkin johtaminen todistaa päinvastaista. Työehtoja huononnetaan jatkuvasti, laskennallinen tuntipalkka ja ostovoima putoavat, tietojärjestelmät ja viranomaismääräykset muuttuvat jatkuvasti. Kaikki tulee sanelupolitiikkana ylhäältä, ei välttämättä esimieheltä vaan joltakin abstraktilta "johdolta", joka toimii ikäänkuin sitä ei vahtisi kukaan vaikka se olisi poliittisesti valvottu ja luottamusmiehet ovat pelkkiä kumileimasimia, niin että on ihan turha väittää, että johdon ja työntekijöiden edut eivät olisi vastakkaiset.
Tämän ymmärtämisestä seuraa väistämättä aktivoituminen ajamaan omia etujaan. Ihan itse, sillä eivät luottamusmiehetkään yleensä muuta kuin virkansa puolesta hymistelevät. Ensimmäiseksi ammattiliitossa, sillä vaikka liitotkin neuvottelevat sinun puolestasi ja usein näyttää siltä, etteivät ne ole sinun puolellasi ja edusta sinun etujasi, liitoton työläinen on suojaton. On kai parempi, että sinulla on edes jokin työehtosopimus kuin ei mitään.
Porvaristo vastustaa tunnetusti yleissitovia työehtosopimuksia. Se kuvittelee, että työntekijät voisivat tasaveroisena sopijapuolena työnantajan kanssa muka sopia itselleen kelvolliset työolot. No, eivät kyllä voi. Tämä ei tosin ole mikään yllätys, sillä eihän porvaristo ymmärrä mahdollisuuksien epätasa-arvoa muutenkaan, vaan se pitää ihmisiä markkinasubjekteja, jotka toteuttavat myymällä työvoimaansa, mitä he vapaina sopijasubjekteina onnistuvat myymään niin hyvillä ehdoilla että voivat toteuttaa sitten itseään kuluttajina työpanoksensa myymisestä saamallaan korvauksella eli palkalla. Kaunis ajatus ehkä, mutta naiivi eikä ole tästä maailmasta. Nykyisen massatyöttömyyden aikana työnantaja löytää aina työntekijöitä, joille kelpaavat heikennetytkin ehdot koska he eivät muusta tiedä.
Uskoisin pienyrittäjänkin ostavan vasemmistolaisuuden, sillä riskejä tasaava ja yrittämistä kannattava perustulo on vasemmistolainen ajatus; tosin kelpaa se osalle keskustaakin.
Tiedän toki, että Marxiin vetoaminen ei oikein ole vakuuttavaa, sillä nyt jälkiviisaasti Marxia voi pitää huonona ennustajana. Ei reaalisosialismi mikään evoluution päätepiste ollut, vaan opetus. Yksi historiallinen opetus muiden joukossa. Valitettavasti vaan historiasta ei opita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti