Kuuntelin maanantaina uimahallissa kahden, vähän toista kymmenettä elävän pojan keskustelua; he puhuivat kolmannesta kaveristaan, joka ei onneksi ollut paikalla, muuten hän olisi kokenut tilanteen kuulusteluksi. Ainakin minä olisin kokenut, jos kuuluisin heidän jengiinsä.
En jäänyt kuuntelemaan, miten keskustelu jatkoi, saiko tämä kolmas millaisia leimoja osakseen. Joka tapauksessa, tämä koneeton jää paitsi nykyään olennaisesta osasta sosiaalisuutta.
Keskustelussa nimittäin käytiin läpi viihde-elektroniikkaa. "Onks sillä Ipad". "Onks sillä tabletti".
Ei ole köyhän lapsella helppoa. Minulla ei nimittäin olisi. Ja ei varmaankaan kaikilla muillakaan.
Tekniikan omistaminen jakaa siis lapsia yhteiskuntaluokkiin. Se, joka omistaa, kuuluu ei vain omistavaan luokkaan, vaan "meihin". "Me" pelaamme pelejä, katselemme ja levitämme Youtube-videoita ja ties mitä nämä tekevät. Koneeton oppii ulkopuolisuuden tunteen jo lapsesta, vaikka sitten lapsella olisikin koneettomuudestaan johtuen enemmän aikaa terveellisempiin harrastuksiin. Toivottavasti näillä koneilla ei sentään levitellä koneettomia halveksuvaa häpäisymateriaalia verkkoon...
Kouluissa kai yritetään ottaa pikku hiljaa haltuun uusi tekniikka. Lapsille voidaan antaa kotitehtäviä, jotka pitää suorittaa älypuhelimilla. Toivottavasti nämä tehtävät voidaan tehdä vielä lyijykynälläkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti