maanantai 27. lokakuuta 2014

Mutta mitä jos ei?

Jos ehdottaa jostain luopumista, tällöin pitää samalla kertoa, miten vaihtoehto toteutetaan. Tämä käy yleiseksi säännöksi politiikassa.

Jos siis esimerkiksi ehdottaa ydinvoimaloista luopumista, samalla pitää esittää, miten energia tuotetaan, tai jos ei tuoteta, niin miten sitä säästetään. Jos ehdottaa turkistarhauksesta luopumista, samalla tulee esittää, mistä tarhaajat vastaisuudessa saavat leipänsä, ja miten tätä ammatinvaihtoa tuetaan. Jos ehdottaa autoilun rajoittamista, samalla tulee parantaa joukkoliikennettä ja lisätä työpaikkoja kehyskunnissa. Jos vastustaa rakentamista jonnekin, pitää samalla kertoa, minne rakennetaan, tai ainakin perustellusti kyseenalaistaa koko rakentamisen periaate. Jos ehdottaa evankelisluterilaisen kirkon erityisaseman lakkauttamista, samalla pitää esittää, miten rahoitetaan ne tehtävät, jotka kunnat ottavat kirkolta hoitaakseen, ellei sitten halua lakkauttaa esimerkiksi diakoniatyötä ja hautaustointa. Tämän onneksi oma puolueeni muistaakin useimmissa tapauksissa keskimäärin aika hyvin, lukuunottamatta viimeistä kohtaa.

Vastustan minäkin mielelläni kaikkea epämiellyttävää, ja politiikan tulee toki perustua periaatteisiin. Elämä olisi kiva, jos maailma sisältäisi vain mukavia asioita, kauniita ihmisiä, nättejä tekoja ja yhteisöllisiä hyveitä. Vastustaminen ei kuitenkaan saa kovin laajaa kannatusta, ihmiset hyökkäävät jos heidät ahdistetaan seinää vastaan. Periaatteellisuus tarvitseekin täydennyksekseen käytännönläheisyyttä, näkemystä keinoista ja vaihtoehdoista kustannuksineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti