Pienten synnytysyksiköiden lakkauttamisuhkaa perustellaan sillä, että vain suuremmassa yksikössä olisi valmiuksia toimia, jos synnytyksessä sattuu jotain odottamatonta. Ja kyllä niissä sattuu.
Kahden synnytyksen kokemuksella tiedän, että synnytyksissä voi ilmetä yllättäviä mutkia. Voi joutua esimerkiksi ompelemaan ja vähän leikkelemäänkin repeämien aiheuttaman runsaan verenvuodon vuoksi; tai etukäteisenä varotoimena laiittaa tuleva äiti antibioottitiputukseen ennustetun raskausmyrkytysriskin vuoksi.
Kiitos keskellä yötäkin saatavilla olleen synnytyslääkäri Satu Klockarsin, kaikki sujui mainiosti, vaikka tiputukseen asti emme ehtineetkään, sillä synnytysosastolle saapumisesta jo reilun 2 tunnin kuluttua, käsissämme oli ihmeellinen, pieni tyttömme.
Jos olisimme joutuneet Helsinkiin, emme olisi tietenkään sen paremmin ehtineet tiputukseen saati sitten ommeltaviksi. Onneksi tiputus ei ollut aiheellinen, vaan ainoastaan potilasturvallisuuden maksimoinniksi suunniteltu ennakoitu toimenpide.
Jos siis keskittämisen suuriin yksikköihin on ajateltu lisäävän potilasturvallisuutta niissä varsin poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa synnytyksessä ilmenee lapsen, äidin tai molempien henkeä uhkaavia komplikaatioita, miten ihmeessä potilasturvallisuus lisääntyy, jos paljon todennäköisemmät pienemmän riskin komplikaatiot lisääntyvät?
Suomi maksaa EU:lle noin 2 miljardia jäsenyysmaksun vuodessa. Se on noin 2000 M. Yhden sairaalan ylläpitäminen maksaa yli miljoonan vuodessa.
VastaaPoistaVoi laskea kuinka paljon sairaaloita, terveyskeskuksia, kouluja, päiväkoteja, poliisiasemia jne. tällä maksulla saisi.
Nato-jäsenyys on vielä kallimpi. Voi laskea KUINKA MONEN TERVEYSKESKUKSEN, SAIRAALAN jne. LOPETTAMISEEN se johtaisi