Pahoinvointi on eri asia kuin työväsymys, joka sekin pitää erottaa väsymyksestä työhön. Työväsymys tulee siitä, että joudutaan tekemään liikaa työtä, kun taas väsymys työhön liittyy siihen, että ollaan väsyneitä johonkin tiettyyn työhön tai työntekoon yleensä.
Myös on tärkeää erottaa, mistä työstä mahdollinen epäviihtyvyys johtuu: onko kyse kasaantuneesta epäonnistumisen tunteesta, turhasta satsauksesta väärään koulutukseen, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen tunnetta omalla työuralla, joka sitten on kulminoitunut kenties viimeisimmässä työpaikassa. Tällöin mitta vain saattaa täyttyä, ilman, että viimeisin työpaikka välttämättä nyt olisi ollut sen kehnompi kuin mikä tahansa tai moni muukaan omalla jatkumolla.
Jos jo pitkään on tuntunut siltä, ettei pääse toteuttamaan itseään työelämässä, tällöin saattaa muodostua epäonnistujan muotokuva, jolloin itsetunto työntekijänä ainakin kyseisellä alalla tai tuontyyppisessä roolissa pikku hiljaa murenee. Jos tuntuu siltä, että työn ja perheen yhdistäminen on vaikeaa, tästäkin tulee siinä mielessä itseään toteuttava ennuste, että ryhtyy priorisoimaan perhettä työn edelle. Itseään toteuttava ennuste tulee siitäkin, ettei nyt niin arvosta työtä, ja kun sitä ei niin arvosta, voi fuskata vähän siellä täällä. Siitä on lyhyt askel siihen, että alkaa toimimaan työssä itsetuhoisesti, poltetun maan taktiikalla: jos työstä ei niin väliä ole, ihminen saattaa alitajuisesti toimia siten, ettei sen jatkonkaan kanssa niin väliä. Voi jäädä mahdolliset jatkomahdollisuudet - jollaiset tosin ovat pelkkää kuulopuhetta - selvittämättä, mikä kai tarkoittaa suomeksi sitä, että kuulopuheeksi ne jäävätkin, jos et pelaa korttejasi oikein. Mutta kyllä työpaikan voi ihan möhliäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti