Vihreä feminismi on sellainen ikiliikkuja, jota ei millään saada ammuttua pois sieltä meitä kiertävältä radalta. Vihreänä toimijana turhaudun aika ajoin siitä, että vaikka mitä koettaisit tehdä vihreyden valtavirtaistamiseksi - että mies, lihansyöjä tai autoilijakin voisi olla vihreä - sitten aina uudestaan törmäät siihen, että meitä halutaan marginalisoida. Turhauttavinta on se, että tämä itsensä marginalisointi onnistuu meiltä itseltämme, siihen ei tarvita hommafoorumeita.
Yleensä fiksu antaa periksi, mutta minä en halua antaa periksi siinä, että taistelen sitä vastaan, että minun aamiaismuroihini kustaan jatkuvalla syötöllä tekemällä tyhjäksi työtäni vihreyden valtavirtaistamisessa. Jos miessihteerinä saan jatkuvasti harjoittaa aktiivista asennekasvatusta, yhtä rankkaa on vihreänä miehenä eläminen.
Feminismi herättää monissa kielteisiä tunteita, kuten vihreyskin. Jos vihreys on jo itsessään aikamoinen leimakirves monille, tarvitseeko tätä kielteistä mielikuvaa vielä vahvistaa liittämällä siihen toinen yhtä vahvan kielteisesti arvolatautunut termi? Kun me odotamme, että me omalla työllämme todistamme, että feminismi on ihan myönteinen ja arvoneutraali termi, sinä aikana ilmasto on jo pilattu ja sadat tuhannet syrjäytyneet perustuloa odotellessa. Ja senkin toimintatarmon, jolla rintaliivejä on polteltu ja sen suklaan, jota on käsitteidenkuorrutukseen käytetty, olisi voinut suunnata maailman pelastamiseen.
Tiedän kyllä, että on mahdollista ajaa montaa asiaa samanaikaisesti. Äänestäjät eivät tätä kuitenkaan tiedä, joten näyttää helposti siltä, että me keskitymme siihen, saadako vessanoveen uroksen, naaraan vai neutrin merkki kun mieluummin pitäisi saada siitä vessasta biohajoava. Jos politiikassa asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan, on peffa edellä puuhun kiipeämistä, jos asiantiloja ajatellaan muutettaviksi muuttamalla niitä kuvaavia käsitteitä.
Tiedän hyvin, että poliitikot eivät ole vain kansansa edustajia, vaan myös johtajia, merkityksessä edelläkävijöitä ja johdattelijoita. Se kansanjoukko, jota johdatellaan, uhkaa vaan jäädä kovin pieneksi, jos emme tiedä, mitä se joukko ajattelee, miten tulkitsee ja mitä se tuntee. Tässä perussuomalaiset ovat meitä 6-0 parempia.
Politiikka on psykologiaa, ja viestintää, ei matematiikkaa, vaikka siinä paljolti näytetäänkin askartelevan valtiontalouden reunaehtojen parissa. Ja jos se olisi matematiikkaa, se on yhteen- ei kertolaskua. Miinuksesta ja miinuksesta ei tule plussaa, vaan miinus kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti