Kysymystä siitä, millainen työntekijä on, ei voida irroittaa siitä, millainen on työnantajan ihmiskäsitys. Jos työnantaja ei salli virheitä vaan kyttää niitä ja käyttää niitä todistuskappaleina työntekijää vastaan, niitä tulee sitäkin varmemmin. Oikeastaan työnantajan tulisi kannustaa tekemään virheitä.
Jos työntekijä ei tee mitään, niin ei varmasti virheitäkään. Ei oppimiseen välttämättä tarvita aina virheitä, joskus reitti voi olla suorempikin, mutta mahdollisuus kompasteluun pitää suoda, muuten ei synny mitään.
Palaan vielä ihmiskäsitykseen. Onko työntekijä lähtökohtaisesti syntipukki vai resurssi, on se oleellinen ero.
Ei priimaa ja sitäpaitsi vielä laadukasta ja persoonallista, kuitenkin ei robotin tuottamaa vaan ihmiskäden koittamaa tee kukaan sataprosenttisesti alusta alkaen, ei edes Mozart. Ai niin, Bach teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti