Hallinnollinen oheispuuhastelu on hallinnan väline

Kaikissa tuntemissani julkishallinnollisissa töissä, kaikilla aloilla ja kaikissa ammattiluokissa on yhä enemmän sellaista oheissälää, joka ei kuulu itse työhön. Raportointia, laatutyötä, tilastointia ja raportoinnin tilastointia; tähän kuuluvat myös kehityskeskustelut ja työhyvinvointi- ja työolobarometrit.

Niitä työhyvinvointi- ja työolobarometreja ja kehityskeskusteluja työpaikoilla täytyy järjestää, jotta näyttäisi siltä, että työnantaja välittäisi työntekijöidensä työoloista ja hyvinvoinnista. Sitten niitä tuloksia esitellään ehkä kerran pikkupomon tekemiltä powerpointeilta, ja asia voidaan taas unohtaa seuraavaan työolobarometriin asti.

Entä sitten kaikki raportointi, jota esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa tehdään tunnetusti siinä määrin, että se on pois perustyöltä? Raportointi muodostaa ristiriidan esimerkiksi HUS:issa, jonka missio on olla potilaslähtöinen. Potilaslähtöisyyttä ei kuitenkaan ole se, jos sairaanhoitajien ja lääkärien aika menee hoitokertomukseen, hoidonseurantarekistereihin ja muuhun kirjaamiseen, joka on usein sitäpaitsi moninkertaista, tyyppiä: "sano sihteerille, mitä hänen pitää lähettää, ja kirjaa ylös, mitä sanoit ja mitä hän lähetti, ja sano vielä sihteerille, että hän kirjaa ylös sen, mitä hänelle sanoit ja mitä hän lähetti".

No, potilaan oikeusturva toteutuu, kun kaikki on näin läpinäkyvästi kirjattu. Vielä kun toteutuisi potilaan oikeusturva saada hoitoakin. Jos joskus olisi kalenterissa vapaata aikaa kaikelta rekisterienhoitamiselta.

Olen oivaltanut, että nämä oheispuuhastelut on keksitty siksi, että ne ovat hallinnan väline: koska jokainen ymmärtää, että ne ovat asiallisesti ottaen sivuseikka sen varsinaisen mission toteuttamisen rinnalla, niillä voidaan osoittaa sitoutumisaste työhön. Mitä paremmin on kirjattu ja mitä vähemmän on valkoisia läikkiä rekistereissä, sitä vähemmän työntekijä kyseenalaistaa ja sitä enemmän hän on valmis istumaan pitkiä iltoja leikkimässä ja liimailemassa saamatta siitä ylityökorvausta tai edes kiitosta.

Tällä hallinnoinnilla vaan pikku hiljaa ulkoistetaan asiakkaat yksityiselle sektorille, jos aikoja ei löydy. Ja lopulta julkinen sektori ulkoistaa itsensä, perustehtävänsä hukanneena.