http://yle.fi/uutiset/sari_helin_kaaosvuosien_ja_tyon_yhdistaminen_on_mahdotonta/7500361?fb_action_ids=695050873904252&fb_action_types=og.recommends&fb_source=other_multiline&action_object_map=%5B500701733365526%5D&action_type_map=%5B%22og.recommends%22%5D&action_ref_map=%5B%5D
Sari Helin - kuka hän onkaan - koettaa Ylen blogissa - jonne linkki on liian pitkä laitettavaksi tänne otsikkolinkiksi niin laitoin sen tekstikenttään näkyville - selittää kolmi-nelikymppisten naisten joukkopakoa työelämästä. Kun pitäisi viedä ja hakea lapsia ja vielä kokkaillakin.
Minä tarjoudun antamaan kasvot miehelle, jonka osa on naisen osa. Minun arkilogistiikkani on juuri Helinin kuvaaman kaltaista, vaikka en ole mitenkään urani huipulla. Tai jos olen, on se surullista. Kun työskentelee Pasilassa, asuu Porvoossa, toinen lapsi on esikoulussa Veckjärvellä ja vielä kokatakin pitäisi, osaan eläytyä siihen, että nämä naiset miettivät ns. syntyjä syviä.
Ai että miksi Sari Helin mietti moisia? Kun mies on matkatyössä europarlamentaarikkona, on selvää, että lasten- ja kodinhoito nyt vaan kaatuu naisen päälle. Haasteellista se voi olla sellaisissakin huusholleissa, joissa on kaksi aikuista.
Sari Helin on sitäpaitsi ymmärtänyt ruuhkavuodet - tuon Laura Rädyn muodikkaaksi tekemän tekosyyn - väärin. Ruuhkavuosiin liittyy oletus, että silloin ollaan oman ammatillisen kehityksen tai ainakin suoriutumisen huipulla. No, tiedä häntä. Minulla oli 31-vuotiaana vastuuttomana poikamiehenä sihteeri, nyt minä olen sihteeri, vaikkei ammatillinen suhteeni tähän tukipalveluuni määritäkään elämässä onnistumistani, eikä sihteerillisyys sinänsä taannut minulle ammatillisen urani huippuhetkeä aivan yhtä vähän kuin sihteeriys ammatillisuuteni alinta kuoppaa.
Sari Helin tiivistää omaehtoisen vetäytymisen syyksi huonon omatunnon, ilmeisestikin siitä että työhön liittyvien uhrausten takia voi viettää niin vähän aikaa lasten kanssa arkipäivisin. No, kyllä minulla on huono omatunto siitä, että aamuisin poikani ei ehdi potkulautailemaan esikouluun vaan pitää istua isin pakkarilla.
Sen verran pitää tehdä myönnytyksiä elämäntilanteelle, ettei vielä ehdoin tahdoin hanki lisää menoja. Ei niitä lapsia ole pakko rahdata ympäri maakuntia kaikenkarvaisten esoteeristen harrastusten perässä, oli kyseessä sitten lepakkomiesten keräily tai virkaaminen. Usein lapsi itsekin on helpottunut, kun vanhemman huonoa omatuntoa ei tarvitse paikata suorittamalla lapsen vapaa-aikaa, sitäkin vanhempien ehdoilla kun jo arkilogistiikkakin on vanhempien sanelema.
Johtopäätöksenä: ruuhkavuosia työn ja perheen yhdistäminen on vaikeaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Näin on ainakin, jos työ ei jousta, koska taloudellinen tilanne ei salli työn joustamista. Sari Helinillä se sallii.
P.S. Minä jäisin heti pois en vain työstä vaan työelämästä, jos taloudellinen tilanne sallisi. Me tarvitsemme kuitenkin ne kaksi palkkaa, ja minä eläkettä sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti