Metsällä ei ole puoluekantaa

Moni toveri on ilakoinut tänään vaihtoehtoisesta Helsingin yleiskaavasta. Ja mikäs siinä, osallistuvan suunnittelun periaatetta ei voi olla kannattamatta. 

Varsinaista yleiskaavaa ei Helsinkiin olla tehty vuoden 2002 jälkeen, joten siinä mielessä vaihtoehtokaava ei vielä ole vaihtoehto millekään, vaan pikemminkin avaus. Ja vaikka vertailukohtaa ei vielä olekaan olemassa, lyön vetoa, että tämä on paljon parempi kuin virkamiestyönä valmisteltava yleiskaava, johon siihenkin sisältyy kansalaisten osallistamista kyselyillä.

Mutta, mutta. Täydellinen ei tämäkään ole. Vaikka vaihtoehtokaava onnistuu säästämään Kivinokan ja Vartiosaaren, mistä propsit, niin viimeisimmän yleiskaavatyön yhteydessä omalla osayleiskaavallaan vahvistettu 100-vuotias Bertel Jungin Keskuspuisto kapenee Haagan-Metsälän kohdilta. 

Ei näin. Sen verran pitää käännellä Jungia haudassaan, että Keskuspuisto on metsä, sellainen kuin Oslomarka, ei varsinainen puisto. Siinä taas kunnioittaisin Jungin elämäntyötä, että kuten New Yorkin esikuvansa - Jung tunsi Olmstedin suunnittelun erittäin hyvin - Helsingin Keskuspuisto on kajoamaton. New Yorkin keskuspuistoa ei ole mahdollista kaventaa reunoiltaan. 

Se on kaavan kunniaksi sanottava, että ei se Keskuspuistoa pilaa, että siinä Ilmalan nykyisten toimintojen tilalle oltiin kaavoitettu asuntoja. Mutta korttelirivi Hämeenlinnantien varressa kaventaa jo entisestäänkin kapeaa Keskuspuistoa ampiaisvyötäröiseksi. 

Jos metsän eläimet voisivat äänestää, mikään puolue ei saisi niiden varauksetonta kannatusta. Kuten olen monasti aiemminkin sanonut, puolueet ovat asioiden ajamisen käytännöllisiä välineitä, ja asialle alisteisia. Tunnen päätöksenteon periaatteet sen verran hyvin, että tiedän luonnon tarvitsevan tuekseen päätöksentekoa, mutta vaikutusmahdollisuudet luonnon puolesta taitavat olla sitkeällä, taitavalla, asiantuntevalla ja verkostoituneella lobbarilla puolueen rivijäsentä paremmat.

Jos Helsingistä halutaan kasvatettu Kallio, ei siitä sellaista tule. Pikemminkin uusi Ruoholahti, Jätkäsaari tai Kalasatama, puhumattakaan uudesta Käpylästä. Tiiviihköä mutta viihtyisää ja vihreää kaupunkia ei enää tehdä, koska arkkitehtien ammattieetokseen kuuluu uuden luominen aivan samoin kuin esimerkiksi säveltäjienkin. Sitä paremmalla syyllä Helsinki pitäisikin ehkä jättää rauhaan suunnittelulta. Sanokaa sitten konservatiiviänkyräksi, romantikoksi tai kepulaiseksi, ei haittaa. Romantisointia se kaikenkalliolaistamishalukin on. 

Politiikkoja syytetään usein periaatteidensa myymisestä. Minulla on ainakin yksi pyhä: luonto. Se ei ole myytävänä mistään hinnasta, ei vaihdettavissa eikä siirrettävissä. Jotkut ovat yrittäneet, eivät ole onnistuneet eivätkä onnistu. Jos periaatteellisuus onnistuu paremmin muun kansalaistoiminnan kuin puoluepolitiikan kautta, valitsen periaatteet. 

Lähdin puoluepolitiikkaan, koska katsoin sen olevan tehokkain tapa puolustaa viheralueita. En näe ainuttakaan syytä jättää alkuperäistä agendaani. EI ENÄÄ PALAAKAAN KESKUSPUISTOSTA!

Annetaan vielä lopuksi puheenvuoro professori Liisa Tyrväiselle:

"NI­MEN­OMAAN luon­non­va­rai­set ym­pä­ris­töt te­ke­vät hy­vää val­ta­osal­le ih­mi­siä. Siis sel­lai­set, jois­sa nä­kö­yh­teys asu­tuk­seen ka­toaa. Vi­her­alueen lä­hei­syys on mo­nel­le tär­keä myös asuin­paik­kaa va­lit­taes­sa.

Luon­nos­sa liik­ku­mi­sen hy­vin­voin­ti­hyö­ty­jä tuot­ta­via me­ka­nis­me­ja tun­ne­taan vie­lä huo­nos­ti. Kun kau­pun­ki­suun­nit­te­li­jat ha­lua­vat ra­ken­taa Hel­sin­kiä yhä tii­viim­mäk­si, oli­si en­tis­tä tär­keäm­pi ym­mär­tää, mil­lai­set luon­to­alueet edis­tä­vät asuk­kai­den hy­vin­voin­tia, Tyr­väi­nen sa­noo.

Hel­sin­gis­sä ei luon­non it­seis­ar­voa ole Tyr­väi­sen mie­les­tä otet­tu huo­mioon, ku­ten esi­mer­kik­si Os­los­sa tai Tuk­hol­mas­sa.

"Kau­pun­ki­suun­nit­te­lun tii­vis­tä­mi­sen tren­di on ris­ti­rii­das­sa sen kans­sa, mi­tä ih­mi­set asuin­ym­pä­ris­töl­tä toi­vo­vat."

ON HEL­SIN­GIS­SÄ um­pi­ur­baa­ne­ja­kin ih­mi­siä, mut­ta vuon­na 2009 teh­dyn tut­ki­muk­sen mu­kaan suu­rin osa kau­pun­ki­lai­sis­ta löy­si mie­li­paik­kan­sa sil­ti edel­leen luon­nos­ta.

Tyr­väi­sel­lä on huo­li sii­tä, et­tä ar­jen mie­li­pai­koil­le käy huo­nos­ti. Hel­sin­ki on si­tou­tu­nut sii­hen, et­tä elä­vä ja mo­ni­muo­toi­nen kau­pun­ki­luon­to säi­lyy, mut­ta pai­neet ovat ko­vat.

Hel­sin­gin yleis­kaa­voi­tuk­ses­sa py­ri­tään va­rau­tu­maan vaih­toeh­toon, et­tä kau­pun­gin vä­ki­lu­ku on vuon­na 2040 mel­kein yh­den Tam­pe­reen ver­ran isom­pi kuin nyt. Siis 200 000 asu­kas­ta enem­män kuin nyt. Sii­nä riit­tää so­vit­te­le­mis­ta. Tyr­väi­nen ky­seen­alais­taa ko­ko kas­vupaineen." (lähde: HS 3.3.2013: Anna-Riitta Sippola)

Vaihtoehtokaavaan voi tutustua klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.