Asuessani vuosina 1999-2002 Museokadulla, vielä tuolloin toisinaan uskaltauduin asioimaan Stockalla. Lähestyessäni Kolmen sepän aukiota, kailottava miesääni kantoi pitkälle ylös Manskua: "Paavo Lipponen on yksi iso maaffia". No, tiedä tuosta. Mutta on Suomessa mafia, ja iso hän kyllä on.
Katsoin eilen elokuvan "Vaalirahoittaja". Vaikka sen päähenkilö ei saanutkaan tuomiotaan vaalirahoituksesta, vaan liiketoiminnasta, jota myös vaalirahoituksella oli tarkoitus hyödyttää, dokumentti herätti ajatuksia.
Rahoitus on liiketoimintaa, ja liiketoiminnassa on kaksi osapuolta: myyjä ja ostaja. Miksi vain ostaja tuomittiin?
Suomi on pieni maa, ja täällä on helppo joko suututtaa kaikki tai olla kaveri kaikkien kanssa. Lahjuksen, edunvalvonnan ja edustuksen ero voi joskus olla hiuksenhieno, tästähän on viitteitä entisen kotikaupunkini kaupunkisuunnittelutoimessakin.
Ei vain päättäjiä, vaan myös äänestäjiä yritetään ostaa; tästäkin on viitteitä entisen kotikaupunkini kaupunkisuunnittelutoimessa, kun eräs demareita edustava kaupunginhallituksen jäsen yritti käydä kanssani kauppaa, tietäen, että olin itse tehnyt itsestäni Helsingin Keskuspuistoa puolustavan kansalaisliikkeen puhemiehen. Hän ehdotti kauppaa, jossa Lääkärinkadun varsi rakennettaisiin ja kaavoitussuunnitelmien alainen alue liitettäisiin varsinaiseen Keskuspuistoon. Näinhän on käymässäkin, ilman, että olisin - ilman mandaattia - antanut tällaiseen kaupankäyntiin lupaa, neuvottelussa, jonka tämä henkilö - toivottavasti - kävi ilman mandaattia.
On minulla vieläkin hänen puhelinnumeronsa, vaikken enää asu Helsingissä. Kaveriniko? No ei. Jotain kuitenkin kertonee systeemistä, ja Demareista, että tämä tyyppi on demareiden hyvis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti