Ekoguru Leo Stranius esitti webbisivullaan hitaan aamun kaavan. Uskon, että toki kaikki voisivat paremmin, jos aamulla olisi aikaa esimerkiksi viettää laatuaikaa läheistensä kanssa, ja itsensäkin. Ei siihen tarvita mitään hienoja aamiaisbrunsseja.
Straniuksen kaava toimii, jos työskentelee kotona, paljon etänä ja jos työpaikka sijaitsee hyvin lähellä. Straniuksen kaava toimii myös, jos on ollut mahdollisuus hidastaa tahtia. Tällainen downshiftaus ei kuitenkaan aina ole optio.
Downshiftaus sopii silloin kun siihen on varaa, tai sitten voi jälkikäteisesti tehdä välttämättömyydestä hyveen ja kutsua työttömyyttä downshiftaamiseksi.
Olen minäkin aika ajoin harrastellut aamulenkkejä ja aamu-uinteja, ja tiedän hyvin niiden autuaallistavan vaikutuksen. Kahvitkin olisi kiva kaataa kumppanin päälle sänkyyn, ja onneksi näin sentään voikin tehdä viikonloppuna. Sitten joskus.
En välitä kysyä itseltäni Straniuksen ehdottamalla tavalla joka aamu peilin edessä, teenkö juuri tänäänkin juuri sitä, mitä haluan tehdä, sillä en halua aloittaa jokaista päivääni masentumisella. Toki elän niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluankin elää, mutta mitä vähemmän ns. mietin syntyjä syviä, sitä paremmin voin. Ja aivan varmasti en tee aamulla suunnitelmaa alkavalle päivälleni, sillä miksi ihmeessä minä antaisin sisällöttömän työn saastuttaa sitä osaa elämästäni, jolla on sisältö, eli vapaa-aikaani?
Muuten siis hyvä, mutta esimerkiksi työn takia toiseen kaupunkiin sukkuloiva ei voi viettää aamuja pitkän kaavan mukaan. Herään 5.40, peseydyn, luen lehden ja aamiaistan, herätän pojan 6.20-6.25, lähdemme fillaroimaan esikouluun 6.45, lähden esikoulusta pyörällä Porvoon bussiasemalle 7.00 ja bussi kustannuspaikalle Pasilaan lähtee 7.15. Töissä noin 8.10.
Toki tuon kaiken arkipäivälogistiikan voi käyttää omien mahdollisuuksiensa mukaan hyödyksi tai ainakin mahdollisimman mukavasti. Meillä nuo esikoulumatkat ovat isä-poika -aikaa, jolloin me ehdimme juttelemaan siitä kaikesta maan ja taivaan välillä, mitä nyt 2 x 10 minuuttiin mahtuu. Bussimatkoilla kuuntelen musiikkia ja luen. Työmatkakuntoilu on vain satunnaisesti mahdollista, esimerkiksi silloin kun muutamia kertoja vuodessa pyöräilen työviikon jälkeen Porvooseen, ja skoliootikolle pyöräily ei oikeastaan sekään ole kuntoilua, kieron selän puutuminen kun pakottaa suoristamaan selkänsä ja jaloittelemaan vähän väliä.
Kun päivä alkaa pitkällä bussimatkalla, tämä kangistaa niin, että Ratapihankadun yli bussipysäkiltä ylämäkeen liikennevaloista kiihdyttävien tappaja-autojen alta spurttaaminenkin on aikamoisen jäykkä suoritus. Aiemmin tein siten, että jäin bussista Kumpulan kampuksella, säilytin fillaria yön yli Vallilan siirtolamökkialueella kahdella lukolla kiinni niin että sain päivittäin sentään 2 + 2 työmatkapyöräilyä; yhtä tehokasta mutta vähäsen hitaampaa olisi talsia konosmarssia Kumpulanlaakson ja Pasilan läpi. Vie 20 minuuttia suuntaansa. Ei se kuntoilusta oikein käy, mutta sentään saa veren kierrätettyä, ja koukkupolvi suortuu.
Koska perhe- ja logistinen tilanteeni edellyttää mahdollisimman tehokasta ajankäyttöä, käytän suoraa bussiyhteyttä ainakin aina silloin kun poikani on luonani, sillä vaikka bussiautoilu nopealla moottoritiebussilla + liityntäfillarointi Kumpulasta Pasilaan vie periaatteessa saman ajan kuin hitaahko suora Porvoo-Pasila -bussiyhteys, suora bussi on luotettavampi. Sen aikataulut pitävät kutinsa paljon paremmin; työpäivän jälkeen uskallan luottaa, että tämä bussi numero 848 saapuu Pasilaan keskimäärin vain noin 2 minuuttia myöhässä, kun taas moottoritiebussien saapumisaika Arabiaan voi olla mitä hyvänsä +1 ja +15 minuutin välillä. Käytännössä siis paluumatkoihin moottoritiebussilla on varattava ylimääräistä marginaalia, joten suora yhteys sopii paremmin perheelliselle sukkuloitsevalle.
Elämä ei ehkä ole valintoja mutta laskelmia. Minun tilanteessani ajankäytön tehokkuus ja päivittäislogistiikasta kaiken löysän poistaminen on tärkeämpää kuin työmatkakuntoilu, ja kuntoilenkin sitten juoksemalla iltalenkin tyttöni kanssa lastenvaunuilla. Tyttö saa nukkua ja minä kuntoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti