Suurin saavutukseni

Työhaastatteluissa toisinaan kysytään suurinta saavutusta. Vastaan kuten miesurheilijat teeveessä: lapset ja perhe, tosin luultavasti eri syistä kuin he.

Urheilijat tulevat keskimääräistä useammin sellaisesta sosiokulttuurisesta taustasta, jossa käydään melko vähän kouluja, ja tämän kanssa korreloi positiivisesti varhainen perheytyminen sekä runsas lapsiluku - joka on seurausta edellisestä. Näin ollen on luonnollista, että he ovat perhekeskeisiä, ja yhtä tautologisesti, "pitävät lapsista (mitä sitten ikinä tarkoittaakaan: pidän omista lapsista ja todistetusti mukavista lapsista. Muitakaan en inhoa, jolleivat osoittaudu monstereiksi)". On siis ihan luonnollista, että urheilijat korostavat lapsia.

Toinen syy urheilijoiden lapsipuheeseen on ainakin miesurheilijoilla ehkä huono omatunto siitä, että lastenhoito on jäänyt äidille heidän urheilu-uransa aikana, ja tätä huonoa omatuntoa lasten kanssa vietetystä vähäisestä ajasta halutaan ehkä alitajuntaisestikin kompensoida.

Minä en ole urheilija, ja olen käynyt kyseenalaisestikin koulua. Jos minulta kysyttäisiin suurinta saavutustani, voisin kyllä tarkennettaessa keksiä joitakin tilanteita, joista olen saanut suuria elämyksiä, sikäli mikäli minulla on niihin joku arpa. Keskuspuiston joulujuhlat, Pekka Haaviston kampanja, se, että minua on kysytty eräässä entisessä työpaikassani hallituksen puheenjohtajaksi ja se, että onnistuin sulattamaan Siban pianon valintakokeessa lautakunnan nihkeän pj:n osallistumalla keskusteluun kanditaattien Beethoven-tyyleistä, mitä ehkä sihteeriltä ei odotettu.

Suurin saavutukseni - sikäli minulla on siihen muuta osaa kuin asianosaisuus - on kuitenkin epäilemättä kaksi lastani. Tarkennettuna: ennen kaikkea se, että saan edelleen olla mukana ensimmäisen lapseni elämässä ja se, että sain uuden mahdollisuuden perheeseen, tiedä häntä sitten, minkä prosenttiosuuden tästä tapahtumisesta voi irrottaa omaksi ansiokseni.

Tämä perheen korottamiseni ei johdu samasta syystä kuin urheilijoilla, vaan ainakin osittain samasta syystä kuin varsinkin aikaisemmin vähän koulutetuilta, oman työuransa uhranneilla naisilla: perhe-elämä nyt on sattunut tuomaan enemmän iloa kuin työelämä.