Niin sanotut maahanmuuttokriitikot - jotka kaikki eivät ole käyneet Itäkeskuksessa päinkään - väittävät, että maahanmuuttajat eivät ole suomalaistuneet, eli integroituneet, vaan ainoastaan maleksivat päivät pitkät ostareilla, polttelevat tupakkaa ja oluttakin juovat, keskellä päivää.
Jos näin tekevät, keneltäköhän se malli on tullut? Tavallaan sydänalaani lämmittää kun näen maahanmuuttajan notkuvan ostarilla, toisessa kädessä olutpullo ja toisessa rööki. Hän on ymmärtänyt suomalaisuuden ytimen. Sellaista se nyt aika usein on lähiössä, jossa malleja usein jo toiseen polveen periytyvästä, usein pitkittyneestä työttömyydestä ja/tai koulupudokkuudesta johtuneesta disintegraatiosta nähdäkseen ei tarvitse lähteä lähiostaria kauemmas.
Erona läntisen ja itäisen Helsingin välillä vaan on se, että esimerkiksi Kantsun ostarilla nämä notkujat koostuvat miltei yksinomaan syntyperäisistä. Mukana saattaa olla muutama ex-neuvostoliittolainen, mutta sitä on vaikea päätellä. Sitten kun mennään vaikka Pihlajamäkeen, saati Vuosaareen, mukana hengaa myös maahanmuuttajia. Eikö tämä mukana hengaaminen, alkuasukkaiden - sikäli mikäli lähiöissä sellaisista voidaan puhua - kanssa samassa sosiaalisessa verkostossa roikkuminen ole integraation merkki? Jos ei ole, määritelkää integraatio uudestaan, jos se ei tarkoita sosialisaatiota alkuasukkaan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti