FB-kaverini välittämä vuokra-asunto kirvoitti protestimyrskyn sen korkeasta vuokrapyynnöstä johtuen. Tässä katsannossa ei ole väliä, mikä on markkinoilla käypä vuokrataso tai sillä, mikä on vaikka Lontoon vuokrataso. Yksiöstä vaan tuo pyydetty vuokra on kohtuuton, ei selityksiä.
Vastalausemyrskyn jälkeen vuokrapyyntö putosi 106 eurolla. On se siltikin mahdottoman korkea:
"Ihana kalustettu 1 H + K - vain 994 e / kk luotettavalle ja siistille vuokralaiselle, joka ei tupakoi sisällä. (jostain syystä linkissä näkyy vanha hintapyyntö (1100 €/kk) mutta HINTA ALENNETTU!)
Keskusta ja kaikki palvelut 10 minuutin kävelymatkan säteellä, erinomaiset liikenneyhteydet. Rauhallinen sisäpihan asunto, jossa vastikään remontoitu kylpyhuone."
Tämän tapauksen herättämä reagointi osoittaa, että luokkaviha nostaa päätään. Kyse ei niinkään ole omistavasta porvaristosta - jonka kuukausittaiset käteen jäävät tulot voivat olla hämmästyttävän pienet - vs. torppariluokasta vaan siitä, että tämä vuokra toi näkyville asuntomarkkinoiden segregaation. Omistaminen ei kestään tee porvaria, tai jos tekee, niin tällä porvarilla jää asumiskulujen jälkeen kuussa käteen 700. Tässä luokkajaossa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joilla on vara valita ja niitä, joilla ei, ja tämän ei-porukan katkeruudesta on siis kyse.
Asuntotuotannon kiihdyttäminen ei auta tähän lääkkeeksi, se, että esimerkiksi VVO rakentaa Espoon perukoille pikkukaksioita, joiden vuokrapyyntö on vielä tuotakin suurempi. Paras lääke olisikin palauttaa vuokrasääntely. Sen purkaminen on poliittisen lähihistorian katastrofaalisia päätöksiä Suomessa, ja tämän purkamisen seurausilmiönä nähdään ensi viikolla JHL:n lakko, kun Helsinki tyhjenee monista ammattiryhmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti