Mielipiteet ovat jostakin asiasta muodostettuja, punnittuja käsityksiä. "A on mielestäni hyvä, koska..." Joskus ne sisältävät vertailuasetelman: "A on mielestäni parempi kuin B, koska..."
Mielipiteenmuodostamiseen tarvitaan tietoa tai kokemusta, mieluummin molempia, ja esimerkiksi huhupuheiden toistaminen tai auktoriteetiksi luullun tahon ilmaisemien käsitysten toistaminen ei ole mielipiteenilmaisua, vaan siinä huulet liikkuvat kuin tuuli niitä liikuttelisi ikään. Joku esimerkiksi voi sekoittaa omat henkilökohtaiset, usein huhuihin perustuvat mieltymyksensä mielipiteisiin, puhumattakaan siitä että yleistää sen koskemaan jotakin kuvitteellista joukkoa, jolle hän rakentaa myyttisiä ulottuvuuksia. Suomeksi: henkilökohtainen aivopieru ei ilmaise kansan mielipidettä.
Otettakoon esimerkiksi nyt kokoomusedustaja Kauman eilinen sosiaalisessa mediassa paljon siteerattu lipsahdus. Hän esitti mielipiteenään - ja kansanedustajan mielipiteeseen suhtaudutaan usein tietona, sillä kansanedustaja ei edusta kansaa, vaan harhaanjohtaa sitä - jostain kuulemansa usein toistellun huhun, jonka mukaan maahanmuuttajat saavat uudet lastenvaunut. Erityisen vastuutonta tästä levittelystä tekee sen, että henkilö, jolla olisi varaa ottaa asioista selvää, levittelee tahallaan moisia vain kalastellakseen irtoääniä. Tämä, että harhaanjohtaja naamioituu kansanedustajaksi, on nähty ennenkin, mutta nyt tässä puolueessa viime aikoina lisääntyvässä määrin.
Kaikki mielipiteet eivät myöskään ole samanveroisia. Jotkut ovat yksinkertaisesti h-tin huonoja, vaikka vääräksi niiden sanominen onkin hankalaa, ainakaan demokratiassa, jossa jokainen ääni on yhtä painava. Demokratialla ja mielipiteillä ei olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Lienee esimerkiksi selvää, että kadunmiehen mielipide Beethovenin sinfonioista on vähemmän informoitu, vähemmän kokemusperäinen ja jopa harhainen, verrattuna esimerkiksi Herbert von Karajanin näkemykseen, ja on yksinkertaisesti väärin sanoa esimerkiksi jotain Idols-laulajaa paremmaksi laulajaksi kuin vaikka Elvis Presleytä ja Edith Piafia: se on kuin vertaisi Raamattua ja puhelinluetteloa.
Mahdollisuus sanoa mielipiteensä on ilman muuta tärkeä ja suojelemisen arvoinen, mutta rikkinäiset puhelimet eivät kaipaa erityiskohtelua. Kun ei ole helisevä kulkunen tai räikkyvä vaski vaan rämisevä romu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti