Jo koulussa minua sanottiin kantelupukiksi. En kannellut vain itseni kiusaamisesta, vaan jos näin jotain toista kiusattavan. En tosin aina, mitä häpeän.
Tällä valitsemallani linjalla olen pysynyt, ja pysyn vastaisuudessakin. Siksi ilmiannoin eilen pääministerimme Alexander Stubbin sinne jonnekin toivottavan ryhmän.
Pidin itseäni miltei Stubbin fanina, mutta en enää. Pääministerinä hänen todelliset karvansa ovat paljastuneet: hän on karmivan oikeistolainen. Vihreän Langan taannoisessa testissä hänen saamansa parhaat pisteet Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaista ympäristöpoliitikkona ovat osoittautuneet kuplaksi. Stubb väittää mustaa valkoiseksi esittäessään Rosatomin ydinvoimalahankkeen lisäävän omavaraisuuttamme. Ja niin edelleen.
Niin että en pidä Stubbin politiikasta. Mutta en siltikään ole valmis toivottamaan häntä sinne, niin kuin en ketään muutakaan. Eikä näkyvissä valitettavasti oikein ole häävimpiä pääministerikandidaattejakaan.
Toisten kiusaaminen ja vainoaminen eivät ole asianomistajarikoksia. Tai ovat sittenkin: kun yhtä vainotaan, vainotaan koko ihmiskunnan periaatetta ihmisarvon loukkaamattomuudesta. Tulen siis vastaisuudessakin ilmiantamaan kaikenkarvaiset viharyhmät, joissa solvataan tai vainotaan ihmistä tai ihmisryhmää. Poliitikkoja saa kritisoida, ja pitääkin, mutta aiheesta: heidän politiikastaan, ei ominaisuuksistaan. Sanokaa vasikaksi, ei haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti