Siitä hetkestä alkaen kun ihminen ymmärtää, että loistava tulevaisuus on takanapäin, hän saattaa alkaa tiedostamattaan soveltaa poltetun maan taktiikkaa. Työelämään sovellettuna tämä tarkoittaa kevyimmässä versiossaan sitä, että työntekijä ei välitä ryhtyä selvittelemään jatkomahdollisuuksia kyseisessä paikassa, jos hän on jo ehtinyt menettämään illuusiot kyseisen työpaikan tai alan autuuden suhteen.
Raskaammassa versiossa poltetun maan taktiikka ilmenee siten, että jos työntekijä on saanut ymmärtää, että hänen kykynsä varaan suoriutua omassa roolissaan ei niin kovasti lasketa ja hänelle on alkanut tästä syystä muodostumaan heikon lenkin minäkäsitys, hän alkaa taantumaan ja häneen muodostuu virheitä kyttäilevä yliminä, ja tämä yliminä kun kyttäilee virheitä, niin kyllä niitä ihan varmasti sitten alkaa myös esiintymään, jolloin hän ehkä tiedostamattaan alkaa möhlimään ihan pienimmissäkin asioissa, sellaisissa, joista hän aikaisemmin suoriutui huis hais hukkelaan.
Miksi sitten näin toimitaan? Kyse on alitajunnan avunhuudosta: kun maa polttaa jalkojen alla, nurkkaan ajettu työntekijä ei näe muuta suuntaa kuin ulos, ja hänen alitajuntansa koettaa auttaa häntä, järjestämällä möhlinkejä niin että hän pääsisi hengissä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti