Jotkut työnantajat kuulemma kysyvät työnhakijoiden entisiltä esimiehiltä suosituksia tai lisätietoja hakijasta. Eivät nämä suositukset välttämättä kuitenkaan ole kovinkaan käyttökelpoisia, jos esimerkiksi hakijamme suhde syystä tai toisesta olisi päässyt kriisiytymään tähän (vielä) silloiseen työnantajaansa.
Tuolloin esimies voi suositella (melkein entistä) työntekijäänsä mielelläänkin, kahdesta syystä: hän pääsee eroon joko hankalasta tai huonosta työntekijästä tai ainakin hankalasta tilanteesta ja toiseksi: jos hän tietää, että työntekijän motivaatio ei olisi ihan tapissaan nykyisessä työssään esimerkiksi siksi että työntekijän taipumukset ilmiselvästi viittaisivat aivan johonkin muuhun suuntaan, tämän uudelleentyöllistyminen olisi voitto kaikille osapuolille. Vikahan ei välttämättä ole sen paremmin työntekijässä kuin työnantajassakaan, vaan siinä, että työntekijä ja työ eivät mätsää: oikea ihminen väärässä paikassa.
Niin että kysykää vaan, työnantajat. Mutta miettikää tarkkaan, keltä kysytte, ja mitä. Usein parempaa tietoa voi saada kollegoilta, ja jos haluaa saada jonkinlaisen käsityksen hakijasta ihmisenä, kannattaakin kysyä mieluummin ehkä niistä järjestöistä, joissa hän on toiminut luottamustehtävissä, varsinkin jos hakijan tausta selvästi painottuu enemmän harrastuksien kuin ammatillisen uran puolelle. Lienee loogista, että ihminen näyttäytyy parhaimmillaan niiden asioiden parissa, jotka hän arvottaa tärkeimmikseen tai omimmikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti