Kaikki tuulettimeen tarttuva ei haiskahda

"Mitä yhteiskunta tekee sellasella yhdistyksellä joka tarvitsee orjatyötä pyöriäkseen?" - kysyi eräs Facebookin Ei pakkotyölle -ryhmässä, ja sai heti runsaasti tykkäyksiä. Kun minä taas toin toisen näkökulman, jossa kerroin, mitä yhteiskunta tekee sellaisella yhdistyksellä, joka tarvitsee orjatyötä pyöriäkseen, sain sakinhivutusta, sillä moniääninen keskustelu ei näytä olevan ryhmän tavoite, vaan kerätä omaa ennakkoasennetta tukevaa aineistoa sekä saada uskonvahvistusta kanssaorjien vertaistukiryhmältä.

Alkuperäiseen vastaukseeni palatakseni: mitä siis yhteiskunta tekee sellasella yhdistyksellä joka tarvitsee orjatyötä pyöriäkseen? Vastaukseni kuului: "Kun tämä yhdistys voi pyörittää asukastaloa, monenlaisia harrastustyöpajoja ja kerhoja, viljelypalstaa ja järjestää paikallisia tapahtumia sekä organisoida talkootoimintaa. Myydä huonekaluja tai kirjoja, järjestää muuttoja, korjata asukkaiden tietokoneita tai opettaa heitä käyttämään sitä. Noin esimerkiksi. Tai tarjota halvan mutta maittavan lounaan asukaskahvilassaan. Ja niin edelleen."

Kun tämä vastaus sai osakseen paheksuntaa siitä, etten ota kantaa työn vapaaehtoisuuden/pakollisuuden asteeseen, en ottanutkaan. Se ei ollut kirjoitukseni aihe, vaan sen aiheena oli vastata kysymykseen: "mitä yhteiskunta tekee sellasella yhdistyksellä, joka tarvitsee orjatyötä pyöriäkseen" eikä siihen kysymykseen, jota ei koskaan eksplisiittisesti esitetty mutta joka sisältyy implisiittisesti Facebook-ryhmän lähetyskäskyyn, eli "mitä tekee sellaisella yhteiskunnalla, joka tarvitsee orjatyötä pyöriäkseen", en yrittänyt vastata. Tämä kysymys ansaitsisi vakavan vastausyrityksen, mutta se ei ollut postaukseni aihe.

Ryhmässä myös paheksuttiin sitä, että yhdistys kilpailee yritykset pois paikallisilta palvelumarkkinoilta. Voin vakuuttaa, että ei se ole yhdistyksien vika, että lähiöiden liikehuoneistoiksi kaavoitetut kiinteistöt ovat tyhjillään, koska lähiöissä usein lähinnä pitkäaikaistyöttömiksi kutsutuilta eläkkeenodottajista koostuvalla asukaskunnalla ei ole kulutusvoimaa näiden yritysten palveluiden käyttämiseen. En yleensä käytä kokoomuslaista välttämättömyydestä hyve -retoriikkaa, mutta kolmas sektori voi täydentää yksityisen ja julkisen sektorin palveluntarjontaa. Kun alunperin tätä lausumaa on käytetty taktillisista syistä, naamioimaan julkisen sektorin kurjistaminen kauniimmaksi, tätä on käytetty perustelemaan juuri sitä, että kansalaisjärjestösektorille, niin kutsutulle "kolmannelle" sektorille on näin valunut tehtäviä.

Siis täydentää, ei korvaa. On tosin epäselvää, voiko täydentää sellaisia paikallisia palvelumarkkinoita, joita ei ole, jolloin on myöskin epäselvää, voiko järjestöä syyttää sellaisen kilpailun vääristämisestä, jota ei myöskään ole.

Lopetin aikaisemman postaukseni seuraavasti: "Kummassakaan ei ole mitään pahaa, vaan pahaa on järjestelmässä, joka pakottaa kutsumaan harrastamista kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Joskus kuntouttamista on ennaltaehkäisevä harrastaminenkin: tarjoamalla tekemistä niin nuorille kuin vanhoillekin, jotka pidetään kunnossa - tarjolla oli myös mm. jalkapalloa, tanssia, voimistelua, sählyä ja keilausta sekä vaatimaton kuntosali - työkunnosta nyt niin viis."

Jos aiemman postaukseni väärinymmärtäjät olisivat vaivautuneet lukemaan viimeisen kappaleeni, jolla perustelin näkökulmani, väärinymmärryksiä olisi esiintynyt paljon vähemmän. Ellei kyse sitten ollut sisälukutaidon puutteesta tai valmiiksi valitusta ennakkoasenteesta, jonka perusteella kuntouttava työtoiminta on pahaa aina ja usein juuri ja vain siksi, että siihen saattaa liittyä joillakin sanktioita. Epäilen enemmän jälkimmäistä syytä.

Ilmeisesti tästä lähtien täytyy alkaa käyttämään lukuohjeita, kuten kursivointia ja lihavointia, ja lisäksi vielä kertoa omat tarkoitusperänsä julki, ei vain sanomaansa.