En lähtisi pelkästään vaippajätevuoren perusteella kyseenalaistamaan lapsentekoa. Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, millä ajalla kestovaippoja pestään jos jo muutenkin ainakin yhden aikuisen kaikki aika menee imettämiseen niin että nukkua tai syödäkään ei ehdi. Jos joku ei kaipaa omia lapsia, that's fine, mutta ei vanhemmuus ole epäonnistunutta, vaikka se ei nyt täyttäisikään kaikkia ISO-standardeja.
On aika turhanaikaista vedota siihen, että oman valinnan - siis valinta tehdä lapsia - seurauksien kanssa on sitten elettävä. Lapsenteko voi näyttää omalta valinnalta, mutta ei tämä nyt niin yksinkertaista ole, kun niitä lapsia ei mitenkään nappia painamalla kaikille siunaannu. Riippumatta itse kunkin uskonnollisesta kannasta, vähemmän lapsenteko on valinta kuin siunaus: lapsia saadaan, heitä ei tehdä.
Ei ole mahdollista tarkistaa etukäteen, kuinka vaativa uusi perheenjäsen sattuu olemaan. Jotkut sattuvat olemaan vähähoitoisempia. Mitä sitten pitää tehdä lapselle, jolla on vaikkapa kehitysvamma, koliikki tai vain normaalia suurempi läheisyydenkaipuu? Palautettavako?
Ei. Se ei ole optio, kuten jokainen vanhempi tietää. Rakkaus lapseen on ehdotonta ja rajatonta, heikkoina hetkinäkin. Arjen lapsen kanssa tulee olla mahdollisimman helppoa niin että vanhempikin jaksaa, ja hyvässä tapauksessa jää aikaa jopa seurustella lapsen kanssa. Nämä ovat todellakin valintoja, ja silloin ekologisuus jää sivuraiteelle, kivaksi, pikantiksi lisäksi, jota harrastetaan jos ehditään ja jaksetaan.
Suositan helposti maatuvien vaippojen - kuten Muumi-vaippojen - käyttöä. Niitä ei kuitenkaan ole saatavilla pikkuvauvakokoja, jolloin muuten on muutenkin vähiten aikaa muuhun kuin lapsen perustarpeiden täyttämiseen. Sitten kun lapsi on vähän isompi, on sitten taas aikaa olla vähän tiedostavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti