Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta vielä kertauksen vuoksi, evästykseksi kansanedustajille, jotta osaisivat tänään äänestää oikein. Puolesta. Miksi sitten?
Siitä voi jokainen olla vapaasti mitä mieltä hyvänsä, miten suhtautua omassa elämässään niihin institutionalisiin järjestelyihin, joilla parisuhde merkitään ulkomaailmalle ja yhteiskunnalle. Kenenkään ei ole pakko mennä täällä naimisiin, eikä sitä sinänsä voi suositella tai olla suosittelematta. Jokainen päättäköön siitä siis itse omassa elämässään, ja tämä oikeus kuuluu myös samaa sukupuolta rakastaville.
Jos
sukupuolineutraalia avioliittoa vastustetaan siksi, että katsotaan
lapsella olevan oikeus sekä isään että äitiin, tämän oikeuden
toteutumista ei nytkään voi sanktioida mitenkään. Ajatellaanpa
vaikka leskiä, riitaisesti eronneiden yksinhuoltajien perheitä,
perheitä, joissa toinen vanhempi on muuttanut ulkopaikkakunnalle tai
ulkomaille.
Olen oppinut kokemuksen kautta ymmärtämään, että kannattaa antaa silloin periksi, jos ymmärtää kiisteltävän asian olevan toiselle tärkeämpi kuin itselle. Sitä samaa suosittelisin nyt sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajille. Periksiantaminen on usein viisautta, itse asiassa useimmiten.
Toinen syy, miksi kannattaisi antaa periksi, liittyy vastustajien itsensä antamaan argumenttiin: jos he nyt ovat niin kovasti saaneet tarpeekseen ja ahdistuneita siitä, että homosaatiota puskee joka tuutista, niin ei puskisi enää, jos tämä laki saataisiin nyt onnelliseen päätökseen. Ei tarvitsisi enää ajaa asiaa, koska se olisi ajettu.
Kun lakivaliokunnassa ketkuilivat, etteivät voi edistää valiokuntateitse lakia eduskuntaan äänestettäväksi, nyt sitten saavat ottaa siihen kantaa. Samalla saavat ottaa kantaa siihen, mikä ylipäätään on kansalaisaloitteiden paino, sillä tämä aloite sai muutamassa tunnissa vaaditut 50 000 kannatusilmoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti