Jos julkisesta hallinnosta haluttaisiin etsiä säästökohde, se olisivat julkisten palveluorganisaatioiden muutot, jotka toisinaan johtuvat organisaatiouudistuksista, joihin muuten niihinkin aina palaa rahaa, vaikka niiden motivaattorina kuinka olisi toiminnan "järkeistäminen". Niin, aina. Julkisen vallan rahankäytöstä toinen helppo säästökohde olisivat edestakaiset tietyömaat.
Työskennellessäni Sibelius-Akatemiassa talon hallinto oli juuri muuttanut Töölöntorinkadulta Töölönkadulle, korttelin päähän, kun taloon ajettiin sitten vielä päälle päätteeksi organisaatiouudistus, jossa osastojen päälle ajettiin vielä tiimitkin. Pian tämän jälkeen muistini mukaan Töölönkadun kiinteistö meni remonttiin. Toinen muutto. Ja pian tämän jälkeen Eduskunta remontoitiin, jolloin he evakuoituivat niihin Siban Pohjoisen Rautatiekadun tiloihin, joihin Siban hallinto oli evakuoitunut. En muista, ehtivätkö soittajabyrokraatit pois alta. Varmaankin kaverini Siballa ja kaupunginhallituksessa voivat oikoa, jos olen oikonut mutkia.
Sitten, nykyisessä työpaikassani HUS:issa, jo pelkästään liikelaitostuminen on aiheuttanut paljon toimintojen uudelleenjärjestelyjä. Osa sihteereistä siirrettiin Servisille, ja hankalimmat ja epätuottavimmat irtisanottiin heti jahka heidät oltiin saatu siivottua Servisin murheiksi. Porvoossa jälkeen jääneille (en tarkoita jälkeenjääneitä) remontoitiin, tai jos ei nyt ihan remontoitu, niin kuitenkin muunneltiin vanha työsuhderivitalo työpisteiksi. Mitään näitä kuluja ei olisi ollut, jos kyseinen toiminto olisi pysynyt talon omana toimintona. Ja nykyisessä toimipisteessäni osa poliklinikasta on koko ajan evakossa kosteusongelmien takia, ja osa poliklinikasta muuttaa lomien jälkeen Kurvista Pasilaan, toisen osan muuttaessa juuri vuosi sitten Jorvista Leppävaaraan.
Asuessani Munkkivuoressa, tulin joskus harvoin bussilla kaupunkiin, silloin kun kolmeen kertaan vastaleikattu persuukseni ei kestänyt pyöräilyä. Kesti 45 minuuttia, kiitos jatkuvien tietyömaiden, joita aiheutui mm. Kampin keskuksen rakentumisesta, Elielin parkkihallista ja herra ties mistä. Miksei niitä korjaussuunnitelmia voi tehdä esimerkiksi 10 vuodeksi etukäteen niin ettei tarvitsisi aina repiä samaa katua auki?
Sitten muistan odotetun Pitäjänmäentien alittanutta kevyen liikenteen tunnelia kuin kuuta nousevaa. Kun se lopulta saatiin, revittiin asfaltti auki, ja pyörätiestä tuli semmoinen pöpelikkö, ettei sieltä ilman maastopyörää ehjänä selvinnyt. Syynä taisi olla joko kaukolämpö- tai vesiputkityö, en muista, kumpi. No, saivat sen tehdyksi, ei muuta kuin uudet asfaltit. Sitten repivät uudestaan auki, kiitos yläpuolelle pykättävän tietokonekonttorin.
Vihjeeksi siis julkisen sektorin säästöiksi: kuntien rakennus- ja yleisten töiden toimi tarvitsee pitkän tähtäimen korjaussuunnitelmat, niin kuntatasolla, alueellisesti kuin kortteli- ja väylätasollakin. Nämä suunnitelmat täytyy näytättää myös kaupunkisuunnittelu-, liikenne- kuin elinkeinotoimellakin. Kuntien ja kuntayhtymien vahtimissa liikelaitoksissa laulatettakoon samaa virttä: strateginen suunnittelu tehtäköön vähintäänkin 10, mieluummin 20 vuodeksi kerrallaan.
Olisi muuten mielenkiintoista saada nähtäväkseen laskelmat, jotka osoittaisivat, kuinka paljon julkisten organisaatioiden muuttoihin on palanut julkista rahaa ihan vain organisaatiomuutosten takia. Ja olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon veronmaksajien rahoja ihan vaikka vain Helsingissäkin (tai Porvoossa) on poltettu samojen kadunpätkien aukirepimisiin ja uudelleenasfaltointeihin ihan vain siksi, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen käsi tekee, ja pää ei tiedä kumpaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti