Mikä tahansa koululääketiedettä täydentävä hoito leimataan herkästi uskomushoidoksi. Mitä vikaa uskomushoidoissa sitten on, ihminen kun on fyysis-psyko-sosiaalinen kokonaisuus, ja siksi placebokin voi toimia?
Olen tieteellisellä tutkimuksella kehitetyn ja todennetun koululääketieteen kannattaja. Kannatan esimerkiksi ehdottomasti synnyttämistä valvotuissa, steriileissä olosuhteissa kivunlievityksen kera. Tiede ei kuitenkaan aina tyydyttävästi kykene antamaan vastauksia miksi-kysymyksiin, eikä se puhu elämänlaadusta, lohduttamisesta, peloista tai toivosta mitään. Silloin peliin astuvat taiteet ja muut tieteellisesti koeteltuja menetelmiä täydentävät inhimilliset aktiviteetit.
Aika usein "uskomuslääketieteen" pilkkakirvestä käyttävät samat tahot, jotka vieroksuvat uskontoja. Uskonnotkin täydentävät tieteellistä maailmanselitystä, eivät korvaa sitä, mikä tiedoksi annettakoon näille, ja aivan samoin tekevät akupunktio, vyöhyketerapia ja niin edelleen.
Rationaalisuuden perään vannottaessa unohtuu se, että ihminen on kokonaisuus. Uskomuskriitikot suorittavat kartesiolaisen giljotiinin ihmisellemme, leikkaavat häneltä normit, kulttuurin, uskomukset: sanalla sanoen kaiken, mikä tekee elämästä elämisen arvoista, sitä, mistä on kyse silloin kun eletään ihmisiksi, ei vain ihmisenä. Jos paheksutaan niin sanottuja uskomushoitoja, sitten aivan yhtä hyvin musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden, elokuvan ja teatterinkin voisi julistaa tarpeettomiksi. Ai niin, sitten voisi samantien kieltää toimintaterapiankin, joka muuten on psykoterapiassa yleisesti hyväksytty ja tehokas hoitomuoto.
Vaihtoehtohoitojen - käytän mieluummin tätä termiä - paheksuminen on outoa myös nykyisessä työllisyystilanteessamme. Nyt kun yhä useamman pitäisi elättää itsensä yrittäjänä kun työpaikkoja ei ole, inhimillisesti ottaen näen ymmärrettävänä sen, että ihmiset myyvät palveluja, joille on kysyntää. Ja jos kerran suurin osa saa elinkeinonsa palveluista - joista suurin osa ei ansaitse tätä nimitystä, ollen eräänlaisia paariaelinkeinoja, kaiken maailman help deskit ja konsultit - niin vaihtoehtohoitojen antamisessahan on kyse nimenomaan palveluelinkeinoista, jotka työllistävät, ja siinä sivussa joku saattaa vähän saada lohtuakin, mieli rauhoittua ja olo rentoutua. Eiväthän ihmiset kampaajallekaan mene vain hiusmuotoiluun, vaan myös juttelemaan, saamaan päänahanhierontaa, kokonaisvaltaista huomiota.
Sitä ei koululääketieteestä saa. Ei lääkärihoitajilla pääsääntöisesti ole sellaiseen aikaa, vartti per potilas. Onneksi ihania poikkeuksiakin sentään löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti